Alen elegia etc.

Perinteiset Välipäivien Alennusmyyntisembalot on siis jälleen läpikäyty. Ja jälleen perinteisesti ihmetelty, että mitähän helvettiä minä täällä teen... No, vaikka tulikin saatua yliannos tavisten läsnäoloa ja halvan hajuveden löyhkää, sekopäisinä riekkuvia kersoja, kaupoissa soivia juhatapioita ja jennivartiaisia sun muuta kauheaa, niin löysin sentään yhden (1) ostokelpoisen vaatekappaleenkin! Kyseessä oli vihreä neulepaita, ostopaikka KappAhl ja hinta 25 euroa.

Itse asiassa tarkoitus oli päämäärättömän pyörimisen lisäksi etsiä uutta talvitakkia ulkoilukäyttöön. Sellaista joka olisi riittävän pitkä ja riittävän (muttei liian) lämmin ja jossa olisi huppu. Kun tuossa rakkaassa syystakissa ei ole huppua ja untuvatakki taas on hiukan turhan tanakka parin asteen pakkasille. Mutta eipä sellaista löytynyt... Joko hinnat olivat karmeita tai sitten värit ja materiaalit olivat karmeita tai sitten koot olivat vääriä, yleisimmin kuitenkin kaikkia kolmea yhtäaikaa. Jaapa jaa. Pitänee siis vyöttää kupeensa ja käydä jossain eräliikkeessä pällistelemässä joskus.

Jälleen tuli havaittua myös se, että vaikka Suomen Laki (12 -kertainen hurraahuuto Suomen Laille) velvoittaa, niin alennushinnat olivat taas kerran aika usein hukassa. Itse asiassa melkein useammin hukassa kuin näkyvissä. Siinä se pönötti, normaalihinta ja alennusprosentti mutta lopullisia hintoja saitkin laskea päänupissasi. Minähän tietysti lasken kuin supertietokone, mutta moni muu ei varmaan osaa laskea edes persmäkeä. Se mainittakoon kuitenkin erityisesti, että KappAhlin vihreässä neulepaidassa alehinta oli näkyvillä kuten pitikin. Säästäähän se tokikin työaikaa ja henkilöstökuluja ja hintalappuja ja paperia ja ikimetsiä ja Itämeren luontoa, että ne lopulliset hinnat jätetään lätkimättä tuotteisiin. Mutta ärsyttää se silti.

On sieltä Saapasmaastakin tullut taas tilailtua jotakin. Joulun alla saapui paketti sisältäen Emporio Armanin lätsän (oli hieno), David Mayer Namanin neuletakin (oli ihan helkkarin hieno) ja Pose Londonin pitkähihaisen kauluspaidan. Ja se oli varmaankin yksi parhaista ostoksistani vähään aikaan, etenkin sillä neljänkympin hinnalla! Hienompaa kauluspaitaa en ole ikuna nähnyt. Niinpä tilasinkin toisen vastaavan, mutta väriltään mustan. Ja sen kaveriksi vielä toisenkin kauluspaidan sekä Strafin takin. Nämä jälkimmäiset eivät ole vielä saapuneet, mutta pitääpä kuvailla ainakin sitä takkia sitten jahka saapuvat. Siis ihan kamerallakin eikä vain sanan siveltimellä.

Alennusmyynteihin liittyen tekee vielä mieli sen verran vitt... eikun siis todeta että siellä tuli taas kerran mieleen että Suurelle Cthulhulle kiitos, jotten ole syntynyt suomalaiseksi perusmieheksi. Sellaiseksi jolla on se puolipitkä musta takki, siniset lököttävät farkut, ruskeat pyöreänokkaiset kengät, pärställä kahden päivän sänki ja silmillä rillit a la Matti Vanhanen. Sellaiseksi joka tulla lumpustaa kärsivällisesti sen blondin eukkonsa ja kakaroidensa perässä vaatekauppaan ja seisoo vaisusti hymyillen siinä paitarekin vieressä sillävälin kun Emäntä valikoi vaatteita ja rakastettavat lapset juoksevat pitkin käytäviä. Sitten se paimennetaan sovituskoppiin ja siellä se vaihtaa kuuliaisesti vaatteita. Lopulta mennään kassalle ja ihanainen vetyperoksidi- ja hajuvesipurkkeihin sukeltanut puoliso kietoo sitä ruudullista huiviaan tiukemmin kalkkunankaulansa ympärille ja julistaa ylpeänä niin että koko ostoskeskus kuulee: "Tämmönen tää on, tää meidän Pekka! Kerran vuodessa sen saa vaatekauppaan"!

Pikkutakki pilkahtaa

Lallalaa.

Niin siis todellakin, uusi puketti Italiasta saapuikin jo, sisältäen kuvassa esiintyvän takin sekä lisäksi kesäpaidan sekä olohousut. Aloitetaanpa ruotiminen takista: Se on merkkiä Genti - firma on käsittääkseni kotoisin Alankomaista, mutta vaattehesta ei alkuperämaamerkintää löytynyt. Ja olipa muuten varsin vähällä, ettei koko rotsi lähtenyt paluupostissa takaisin. Olisikin lähtenyt, ellei olisi ollut niin halpa (149 euroa) ja muuten hyvä.

Nimittäin hyvä lukuunottamatta nappeja. Sanottakoon aivan tässä ja nyt, että surkeampia ja lapsellisempia kiinnittimiä en ole ikinä nähnyt! Ne ovat kuin yli-isot nepparit, joiden ns. tappiosa kiinnittyy paikoilleen pinssimäisellä mekanismilla. Eli niissä on piikki, johon varsinainen kiinnitysosa painetaan. Siihen sen sitten pitäisi jäädä tukevasti paikoilleen. Kuulostaako sekavalta? Tai utopistiselta? Juu, niin minustakin. Edessä olevista napeista toisen kantaosa oli irti ja taskuista puuttuivat molemmat. Niissä olisi kyllä pitänyt olla ne, sillä kummassakin taskussa oli pieni reikä muistona irronneesta osasesta. Että silleen! Ja etunapeista sen ylemmän kantaosa oli murjottu paikoilleen vähintään pajavasaralla, sillä se oli aivan painunut ja muodoton. Eipä ihme, ettei se pysynyt kiinni. Kylläpä muuten otti hieman päähän, vaikka sainkin lopulta ko. napin siihen kuosiin että se sentään pysyy suljettuna.

Mutta se napeista ja niiden puutteesta ja hyviin uutisiin. Ensinnäkin takki on äärimmäisen miellyttävää materiaalia, eli molskikangasta. Painimolskia se ei kuitenkaan ole, sillä se ei haise hielle ja pohojalaaselle homoerotiikalle... Englanniksihan molski tunnetaan nimellä "moleskin" eli myyrännahka. Nyt kukin voi sitten tykönään laskeskella, kuinka moni myyräpoloinen on joutunut luopumaan ihostaan tämän takin vuoksi. No, oli miten oli, molski on mukavan jämäkkää ja kestävää. Se on myös suhteellisen raskasta, pitää muotonsa eikä liehu ympäriinsä. Tässä kohtaa voikin mainita, etten ole ikinä voinut sietää niitä lipareita joita yleensä myydään nimillä "pikkutakki" tai "irtotakki". Mieluummin pukeutuisin vaikka räkäliinaan, kun siihen olisi sentään mukava niistää.

Lisäksi on sitten leikkaus. Ja siitä huomaa, että sitä on mietitty. Takki istuu päälle tanakasti kuin Tukiaisen Johanna sylitanssia antaessaan (huom. ei henk. koht. kokemusta). Tuntuma on jotain aivan muuta kuin silloin kun tempaiset yllesi jonkin bulkkikaupan takkitekeleen. Sen rinnalla kehnot napit ovat mitättömän pieni valituksenaihe. Nehän voi sentään aina vaihtaa.

Paketissa saapunut paita oli merkkiä Alice San Diego. Kyseessä ei ole minkään amerikkalaisen Liisan valmistama vaatekappale, vaan nimen takaa löytyy suhteellisen tuoreehko italialainen puulaaki jonka perustajan henkilöllisyyden olen jo autuaasti unohtanut (paita on myös valmistettu Italiassa eikä missään Hindukiinassa). 55 euroa kustantanut paitaparka oli taiteltu tai pikemminkin kääritty A5 -paperia pienemmäksi ryppyiseksi pinkaksi, ja näytti melkoisen murheelliselta esitykseltä kun kääröä availin. Mutta kun paidan nykäisi ylleen, näkymä oli kaikkea muuta kuin surkea! Todella tyylikäs kesäpaita, jonka materiaali on aivan ohutta muttei kuitenkaan vastenmielisen halvan näköistä - tai läpinäkyvää, luoja paratkoon. Värityskin on oivallisen harmaanvihreä. Kaikkiaan paita muistuttaa kevennettyä versiota poolopaidasta: Se on hieman lyhyempi sekä istuvampi eikä siinä ole nappeja. Kaulus on nahkaa (tai pikemminkin nahalla päällystettyä kangasta) ja siksi paita vaatii hellävaraista käsinpesua. Paidasta ei nyt ole kuvaa, mutta jospa sitten kesällä tai kesemmällä.

Olohousut, verkkarit tai mitkä lie olivat ranskalaisen nyrkkeilylegendan nimeä kantavan Marcel Cerdan Heritage -konglomeraatin mallistoa, hinta 49 euroa, valmistusmaa Portugali. Kerrassaan pätevät housut, ei siinä mitään. Jämäkkää kangasta joiden voisi olettaa pitävän tuultakin. Jos tekee mieli pukeutua hiukka fiinimmin myös ulkoillessaan ja/tai olla möllöttäessään, näitä voi suositella varauksetta. Erityisesti tuolla hinnalla!

Kuvauksen hoiti taasen Riitta, kiitoksia.

Lendinin Cirot

Sirot? Vai kirot? En tiedä, mutta sen tiedän että asustefascisti-herrasmiehenkin repertuaarissa on syytä olla jalkineita joiden keralla on mahdollisimman miellyttävää harjoittaa tointa jota varten Luontoäiti on kehittänyt jaloiksi kutsutut alaraajat.

Nämä ovat siis justiinsakin tätä osastoa. Ja kyllä, nämäkin ovat peräisin sieltä YOOXista. Siellä on nimittäin nyt ollut julmat alennukset... Näidenkin hinta putosi sadastakolmestakympistä 83 euroon. Ja kun toimituskulujakaan ei peritty, niin kaipa voisi jo sanoa että halvalla lähtivät. Värivalikoimassa olisi ollut myös tummemman ruskeaa ja vielä vaaleampaa vaihtoehtoa, mutta päätin kerrankin kulkea sitä kultaista (tai pikemminkin beigeä) keskitietä...

Ciro Lendinit eivät ehkä kuulu kenkien supersarjaan, mutta näiden työnlaatu on kyllä vakuuttavaa. Pohjat on liisteröity ja ommeltu kiinni siihen malliin, että viimeisen käyttöpäivän voisi olettaa olevan vuosien päässä edessäpäin. Ainoa miinus tulee nauhojen mitasta: Lendinin mamman poika on varustanut kenkänsä arviolta kymmenen senttiä turhan lyhyillä naruilla. Mutta katsotaanpa nyt, miten niiden kanssa pärjäillään vai pitääkö ne vaihtaa.

Varsinaisia käyttökokemuksia ei vielä ole, sillä säätila ei ole innostanut minkäänlaiseen reippailuun. Pihakin on niin kurainen, että sinne ei ole syytä uskaltautua ilman saappaita. Mutta sisätiloissa suoritettujen testailujen perusteella tuntuma on oikein miellyttävä.

Hintaansa nähden ja muutenkin nämä olivat oikein mukava yllätys, se jos mikä on varmaa. Ja nytpä tässä odotellaankin jo seuraavaa pakaasia Italiasta. Tulollaan on olohousua ja kesäpaitaa ja takkia. Housut ja paidat sopivat varmasti, mutta takin koko hiukan mietityttää. Mikäli se jää näille leveysasteille eikä lähde sopimattoman käytöksen vuoksi takaisin Saapasmaahan, siitäkin pitänee ottaa kuvia ja rustailla merkintä tänne.

Viheriät Viviennet

Nämä likimain minisuksen mittaiset, Vivienne Westwoodin suunnittelemat Seitsemän Peninkulman Saappaat (tai no, Parin Kilsan Solkikengät nyt kumminkin) loikkasivat silmilleni YOOXin sivuilta jo aikoja sitten. Loikkasivat siitäkin huolimatta että kuvassa esiintyivät mustat versiot, ja sitten kun selvisi saatavilla olevan vihreitäkin yksilöitä, niin alkoi olla likimain selvää että moiset vielä tulisivat sulostuttamaan hienostuneita jalkojani.

Asiassa oli vain yksi mutta ja se oli hinta. Mikäpäs muukaan! Vaikka onkin järkevämpää ostaa yhdet todella hienot kengät hiukan yli 200 eurolla kuin kahdet ei-ihan-niin-hienot hiukan yli satasella pari, on se sellainen rahamäärä että pistää kitupiikin harkitsemaan ostosta enemmän kuin kahdesti. Niinpä päätin odottaa, kunnes hinta putoaisi tai sopivankokoisia vihreitä kenkiä olisi enää yksi pari jäljellä. Odottelua kestikin pitkään, varmaankin puolitoista kuukautta, mutta lopulta joku ryökäle sitten osti toiseksi viimeisen parin. Ja minä ryökäle viimeisen heti sen jälkeen.

Seitsemän arkipäivän kuluttua koitti se suuri hetki jolloin pääsin aukomaan kenkälaatikkoa, hallelujaa, aamen. Ensivaikutelma oli sama kuin Jo Ghost Positanojen kanssa taannoin: Kengät näyttivät boksissaan tolkuttoman pitkiltä. Kärjen pyöreä muotoilu korostaa mittaa entisestään, mutta toisaalta kengät ovat myös todella kapeat - eivät kuitenkaan liiaksi.

Viimeistelyä voi pitää korkeatasoisena. Vihreä väri ei tosin ole aivan tasainen, vaan siinä on pieniä sävyeroja. Ymmärrän jos sellainen häiritsee, mutta minua se ei haittaa. Se ikäänkuin kuuluu asiaan, jälleen kerran. Sitäpaitsi kengissä on niin paljon tyylikkäitä yksityiskohtia, että ne korvaavat mokoman "puutteen" moninkertaisesti.

Soljin varustetut kengät eivät yleensä ole olleet suosikkejani noin niinkuin mukavuustekijöiden suhteen. Minusta on sietämätöntä, jos kantapää pääsee kävellessä nousemaan hiukankin kengän sisällä ja useimmiten solkea joutuu kiristämään ns. tappiin asti etteivät kengät lonksuisi jalassa. Ja sitten ne jo puristavat siitä soljen kohdalta... Näiden kenkien kohdalla tuota ongelmaa ei oikeastaan ole. Soljet saa riittävän tiukalle, mutta silti tuntuma on jokseenkin mukava. Ei hyvän nauhakengän veroinen, mutta kuitenkin. Asiassa auttaa paitsi kenkien materiaali (pehmeämpää ja miellyttävämmän tuntuista nahkaa en ole ikinä kengissä nähnyt tai tunnustellut), myös sivussa olevat jousto-osat. Jotka muuten ovat riittävän suuret ollakseen todella hyödyksi toisin kuin monissa muissa kengissä, sekä riittävän pienet ollakseen vielä siedettävän näköiset - jälleen toisin kuin monissa muissa kengissä.

Tietenkin kengät vielä muotoutuvat aikojen saatossa ja kilometrien kertyessä. Niin että antaapa lämpimien syyskelien vain jatkua, että pääsee polkemaan!

Hattu ja paeta

Juu, siinä ne on, kuvassa. Samoin kuin allekirjoittaneen karvainen naama. Jostain syystä on muuten aivan helkkarin vastenmielistä pällistellä pärstäänsä netistä, mutta kun se nyt sattuu sijaitsemaan siinä hatun ja paidan välimaastossa, niin...

Tilasin tuon pääkappaleen (joka on väriltään tumman siniharmaa, vaikka voikin kuvassa näyttää vallan muulta) sekä lyhythihaisen kauluspaidan taannoin YOOXista. Toimitus kesti vuorokauden kauemmin kuin strutsinnahkamokkasiinien kanssa, mutta puolitoista viikkoa on silti mielestäni varsin kohtuullinen ajanjakso. Kun sain pakaasin räpylöihini olin hiukan häkeltynyt - puketti oli kyllä kookas mutta kovin... hmm, matala. Ajattelin että voihan ryötäs, missä se hattu nyt lienee, tokikaan se ei voi olla tuossa laatikossa yhdessä paidan kanssa. Mutta siellä se vain oli eikä mistään siistin taittelun yrityksestä ollut havaittavissa jälkeäkään vaan hattupoloinen oli ängetty mukaan italialaisella suurpiirteisyydellä. YOOXista tilattavien tuotteiden keralla seuraa lappunen jossa mainostetaan niiden olevan "carefully handpacked", mutta tuossa ei kyllä ollut carefullystä tietoakaan eikä pakkaustoimenpiteeseen käytetyistä raajoista tai muista ulokkeistakaan ole täyttä varmuutta.

Ottihan se hiukan pannuun. Mutta toisaalta tiesin että reipas käyttö kyllä palauttaisi hatun kuosiinsa ja niinhän siinä on käynytkin. Sellaiset pyyhkeet on vielä annettava, että vaikka sivustolla kerrottiin hatun olevan kokoa S, niin lapussa lukeekin S/M eikä se tarkoittane sadomasokismia... No, koko on kuitenkin ihan jees eikä tässä sen kummemmin valiteta vaikka vähän jupistaankin. Caveat Emptor, sano! Oivallinen syyshattuhan tuo, merkiltään French Connection. Joskaan eipä koko kotsa liene Eiffel-tornin, patonkien sun muiden fallossymbolien maata nähnytkään, sillä se on väkerretty kokoon Kiinassa. Joka tietenkin on myös monien ihmeiden maa, ettei siinä mitään.

Paita sen sijaan on Protest -nimisen puulaakin tuotantoa. Tsekkailu paljasti kyseisen puljun olevan alunperin hollantilaisten lumilautailijoiden perustama (hollantilainen lumilautailija muuten kuulostaa noin äkkiseltään vähän samantapaiselta paradoksilta kuin Sveitsin laivaston komentaja). Mutta ei tuotakaan ole ommeltu tuulimyllyn katveessa puukengät jalassa, vaan jossain intialaisessa teollisuushallissa jonka lämpötila on 500 astetta ja seinillä ryömii liskoja ja torakoita ja marakatteja. Työ on kylläkin silmiinpistävän siistiä, aivan eri tasoa kuin mitä halpisliikkeiden kamppeissa näkee. Sen lisäksi paidassa on lukuisia hienoja yksityiskohtia ja se on todella upean värinen, kuten kuvasta näkyy. Yksityiskohdista ja väreistä huolimatta kyseessä on kuitenkin pelkkä villakangastakin alla ns. välikausina pidettävä asuste, joka ei herätä sen suurempia intohimoja.

Käyttövaatetta, siis. On jokseenkin oireellista että sellaistakin on tilattava ulkomailta! Männä kesänä erityisesti lyhythihaisten kauluspaitojen tarjonta oli täällä kotomaassa niin surkeaa, etten ole mokomaa kuunaan nähnyt. Hattuja on kyllä ollut tyrkyllä, mutta ne ovat kaikki tyynni mustia ja/tai ONE SIZE -merkinnällä varustettuja lipareita. Pah.

PS. Kuvan otti Riitta, kiitos siitä.

Miksi vaatetusta?

Alunperinhän vaatteet kai keksittiin kylmältä suojautumista varten, oletan. Ja nykyisin niiden käyttöä on syytä jatkaa vaikkei niin paleltaisikaan, ellei halua syytettä sukupuolisiveellisyyden loukkaamisesta tms. joutavasta. Mutta ei tässä nyt kumminkaan ole tarkoitus lähteä muinaisista foinikialaisista tai etruskeista, vaan pohdiskella ihan omalta kohdalta sitä miksi tämä vaateosasto kiinnostaa.

Se ei muuten olekaan ihan simppeli kysymys. En nimittäin muista mitään tiettyä ajankohtaa jolloin olisin alkanut kiinnittää huomiota pukeutumiseeni. Olen kai tehnyt niin aina, ihan pikkukersasta lähtien. Ehkä se on ollut jonkinlaista itsekorostusta, minua kun ei ole milloinkaan kiinnostanut kuulua mihinkään ryhmiin tai joukkoihin sen paremmin sisäisesti kuin ulkoisestikaan.

Pinnallisuuttako? Jaa, voi olla sitäkin. Mutta minun mielestäni pukeutuminen ja vaatteiden valinta ja muu semmoinen on ennenkaikkea luovaa toimintaa. Vaatekappaleilla on tietty muoto ja tietty väri ja tietty materiaali, ja sekös on hienoa. Ja vielä kun pääsee yhdistelemään eri juttuja ja luomaan ihka oman erikoisen asukokonaisuuden, niin aina parempi. Niinpä oletkin yhtäkkiä värkännyt itsestäsi liikkuvan kollaasin. Ja jos osaa vielä itse suunnitella ja valmistaa vaatteita, niin se avaa ihan uusia mahdollisuuksia.

Vaatetus on taidetta, sanoisin. Siis ihan kaikki vaatetus, ei vain huippumuoti tai muut designer -hommelit. Joku ne halpavaatteetkin on suunnitellut ja tehnyt, eivät ne itsestään tehtailta putkahtele! Ja jos (kun) vaatetus kerran on taidetta, niin silloin se on myös osa taidehistoriaa. Ja taidehistoria on asia, joka on kiinnostanut minua pitkään. Sen tutkiskelu on vain syventänyt kiinnostustani myös pukeutumista kohtaan. Ja rohkaissut etsimään omaa tyyliä, sen sijaan että omaksuisi dogmaattisesti jonkin tietyn suuntauksen.

Näin siis on jälleen palattu luovuusnäkökohtaan. Mutta vaatteissa on kyse muustakin kuin visuaalisesta aspektista: Nimittäin siitä, miltä ne tuntuvat yllä. Iän karttuessa olen tullut aina vain mukavuudenhaluisemmaksi enkä voi sietää kiristäviä housuja, karheita villapaitoja tai lonksuvia kenkiä. Siksi on ollut pakko alkaa kiinnittää entistä enemmän huomiota vaatteiden materiaaliin ja istuvuuteen. On mielenkiintoista tietää, mistä ja miten valmistuu vaate joka miellyttää sekä näkö- että tuntoaistia. Mitä enemmän vaatteista opin, sitä enemmän niistä pidän...

Vaate on taideteos joka suojaa säältä, auttaa itseilmaisussa ja jonka sisään voi mennä aivan kirjaimellisesti - ja joka parhaimmillaan tuntuu äärettömän mukavalta. Aika hienoa, eikö? Miten tuollainen voisi olla kiinnostamatta?

Rutsia YOOXista

On aina kivaa pukeutua suosikkielukoidensa nahkoihin! Vielä kun saisi jostain mursunnahkalakin torahampailla...

Mutta juu siis, nämä löytyivät YOOXista. Halvalla, tietty! Kuka sitä nyt kalliilla ostaa edes isomunaisesta linnusta tehtyjä kenkiä. Merkki on Debut ja hinta 45 euroa plus kulungit, normaalihinta muistaakseni 165 egeä. Ja jostain jenkkiläiseltä sivustolta olin katsovinani, että siellä tällaisista pyydettiin 600 taalaa... Tyrkyllä olisi ollut myös mustia ja ruskeita, mutta päädyin näihin pronssinvärisiin. Tai jos ihan rehellisiä ollaan niin ehdin tilata nämä ennenkuin huomasin ne muut värit (tunnusti hän kainosti joskin miehekkäästi punastellen). Mutta eipä se mitään, nämä ovat hienommat kuin mustat tai ruskeat! Lällällää!

Näillä keleillä ei varsinaisia käyttökokemuksia ole ehtinyt kertyä. Halusin kuvaan myös näkymän kengän pohjasta, koska tuo kuminen anturamateriaali on niin kätsysti upotettu sinne. Mukavuudesta en tiedä, mutta huomattavasti elegantimpi ratkaisu kuin se että olisi lätkäisty se normikumipohja paikoilleen ja sanottu että arrivederci. Noin muuten työnjälki on suht suurpiirteistä, mutta se tuntuu jotenkin kuuluvan asiaan. Eikä näillä ole tarkoituskaan kiivetä Kilimandjarolle tai juosta Cooperin testiä, nämä ovat sellaiset läpykkäät jotka on iisi tempaista kesähelteillä jalkaan kun on lähdössä käymään vähän jossain muttei kovin pitkällä. Tai silloin kun menee patiolle höllöttelemään silkkiaamutakissa silikoniblondien hyppelehtiessä kauriiden lailla ympäriinsä, sikareilla ja kuohuviinillä lastattuja tarjottimia sorkissaan kantaen.

Niin että nyt on sitten ihan legitiimi syy alkaa odotella ensi kesää! Johan se pirulainen vaaniikin melkein tuossa nurkan takana!

Tosiaan, kyseessä oli allekirjoittaneen ensimmäinen YOOX -tilaus. Kaikki sujui niinkuin pitikin, huomautettavaa ei ole. Tilaus tehtiin perjantai-iltana, seuraavalle viikolle kengät eivät ehtineet mutta saapuivat kuitenkin heti ensi maanantaina. Ja ne tuotiin kotiovelle asti, sitä en osaa sanoa onko käytäntö kaikkialla samanlainen vai saako niin loistavaa palvelua vain täällä maalla jossa postinkantajatkin ovat ihmisiä mutta kaikki ihmiset eivät ole postinkantajia. Koska kaikki sujui hyvin, pistin juuri eilen tilaten myös yhden lyhythihaisen kauluspaidan (saapa nähdä miten sen sopivuuden kanssa lie) sekä hatun. Kauluspaidalle oli huutava sosiaalinen tilaus ja eiköhän sille hatullekin käyttötarkoitus keksitä. Säilytän siinä vaikka jotakin pikkuesineitä jos ei muuta.

Jumalat jalassa

Ja housut mielessä! Tai no, tuskinpa nyt housut olivat päällimmäisenä mielessä kun ajella suhasin kohti Riihimäki Cityä ja Vahinkotavarakeskusta, mutta niin ne hommelit vain luiskahti että mainittujen vaatekappaleiden kanssa päädyin tekemisiin.

Mesta jonka nimi on Vahinkotavarakeskus ei välttämättä kuulosta kaikkein houkuttelevimmalta vaatteidenostopaikalta. Kun sanat "vahinko" ja erityisesti sana "housut" yhdistetään samaan mielleyhtymään, siitä saattaa herätä suorastaan... no, saastaisia ajatuksia. Mutta niin se vain kuulkaas on että Vahinkovarastosta olen jo monet hyvät löydöt tehnyt ja tänään tuo putki (hmm) sai jatkoa. Nimittäin siellä oli tyrkyllä farkkuja ja muita housuja julmetuin alehinnoin! Matkaan tarttuikin kolmet housut hintaan kymmenen euroa pala. Enkä minä ostanut niitä yksinomaan sulovilenmäisistä syistä, vaan ennenkaikkea siksi että ne olivat oikein asiallisia ja peräti tyylikkäitäkin asusteita. Kaikki olivat sattumoisin merkkiä Blend mutta eipä sillä ole väliä, olkoot vaikka Rutinoffeja.

Sovituskopissa tuli muuten mieleeni että jonkinlainen parisuhdekumppani tai muu kotiorja voisi olla ihan kätevä. Olin nimittäin jo riisunut kenkäni ja villakangastakkini ja housuni ja kärvistelin paitaressuna siellä kopperossa, kun hoksasin että olisi sittenkin pitänyt ottaa mukaan myös yhtä kokoa isompia eksemplaareja. Siitähän olisi ollut kätevä huikata eksoottiselle nettikaupasta tilatulle vaimokkeelle tyyliin "hey Zun Ping, my loveliest, would you please consider fetching me some more trousers to try? Thank you ever so much, I love you! Tui tui"!

Oivallista olisi se, ei tarvitsisi riisua ja sovittaa ja pukea ja hakea ja taas riisua ja sovittaa. Semmoisessa tulee hiki ja johan moinen muistuttaa muutenkin epäilyttävästi työntekoa siinä maailman vanhimmassa ammatissa, hyi.

Kenkämetsällä

No niin, juuri taannoin "Parhaat vaateostokset" -jahnauksessa kehumani Kuomat alkoivat osoittaa merkkejä siitä että ovat viimein tulleet ns. matkansa päähän. Pohjat näyttävät siltä kuin Frodo olisi lainannut niitä Mordorinreissulle (siis jos hobiteilla olisi ylipäätään tapana käyttää kenkiä) ja vasemmanpuoleisen yksilön sisuskalutkin ovat jo maallisen avun ulottumattomissa.

Uudet ulkoilukengät oli siis saatava. Ja mieluiten samanlaiset, kuten tuli uhottua. Siispä eilen vyötin kupeeni ja ampaisin ensinnä K-Kenkään. Siellähän kyllä oli Kuomia, vieläpä ihan samaa mallia ja samaa väriäkin, mutta olivatpa pirkaleet turhan suurta kokoa. Lannistumattomana ajoin Renault -merkkisellä kehonsiirtovälineelläni Sitariin ja sieltäkin löytyi Kuomia, mutta vain jotakin Titan -mallia. Jalkaan ängettyinä ne tuntuivat vähän vähemmän titaanisilta, joskin kumminkin huomattavasti paremmilta kuin jotkut Hummelin tarjoustallukkaat joita hätäpäissäni erehdyin testaamaan. Hyiss...

Koska Sitarin kenkäosaston välittömään läheisyyteen oli pesiytynyt lauma posmottavia, mitä ilmeisimmin itä- tai etelärajan takaa saapuneita äitejä ja heidän määkivää jälkikasvuaan, tuskanhiki alkoi jo kihota jumalaiselle, kuin Carraran marmorista veistetylle otsalleni. Täten päätin suorittaa strategisen vetäytymisen ja palata asiaan seuraavana päivänä eli tänään.

Kenkä-Oscarin outletista löysinkin sitten juurikin samanmalliset Kuomat! Ah, autuus ja ihanuus! Glooria Hallelujaa! Ja vielä väittävät ettei jumalaa ole olemassa! Nämä Kuomat ovat tosin ruskeat eivätkä vihreät, mutta vaihteluhan virkistää. Saapa nähdä kauanko kestävät, sen voipi sitten aikanaan tarkistaa täältä jos jaksan tätä blogia pitää hamaan tulevaisuuteen.

Niin, entä se hinta? 29 euroa. Se oli sopivan vähän, se! Pakko myöntää etten viitsinyt edes tinkiä, vaikka eräs tuttavani onkin nimittänyt minua "saatanan turkkilaiseksi, jonka kanssa ei kehtaa mennä mihinkään kauppaan". Mutta noissa vanhoissahan on vielä nauhat ihan kunnossa, pitäisiköhän ne ottaa kaiken varalta talteen, hmm-hmm...

Huuto alelaarista

No niin, tällä viikolla on tullut kartoitettua paikallisten vaatehtimoiden alennusmyyntitarjontaa ja muutakin tarjontaa siinä samalla. Päällimmäinen vaikutelma jäi jokseenkin valjuksi kuten kesäaikaan yleensäkin, erityisen merkillepantavaa on tänä kesänä ollut se että tyrkyllä olevien vaatekappaleiden ja erityisesti paitojen värit sekä väriyhdistelmät ovat olleet tavallistakin mitäänsanomattomampia ja paikoitellen jopa varttia vaille hirveitä.

Kappahlista löytyi asiallinen lyhythihainen farkkupaita, alehinta kaksneljäysiviis tai jotain sinnepäin. Toisin kuin joskus muulloin, tässä yksilössä kaikki napit on ommeltu kunnolla kiinni. Olen tässä viime aikoina tykästynyt farkkupaitoihin, koska ne ovat suht ilmavia ja mukavia eivätkä tunnu ällöttävän nahkeilta yllä. Ja ennenkaikkea ne ovat helppohoitoisia.

Moda Laaksoon menon jätin viimeiseksi, koska se on suosikkimestani. Ja suosikkimestani se on jo siitäkin syystä että sievä, joskin ah-niin-miehekäs pärstäni on siellä tuttu ja vaihdettuani myyjän kanssa tervehdyksen saan olla aivan rauhassa ja penkoa ympäriinsä kuin opossumi lepikossa.

Modasta mukaan tarttui ensinnäkin s.t.i.:n aivan helkkarin hyvän värinen pikeepaita (mustaa, valkoista ja turkoosia - aivan kaikki paidat eivät sentään tänä kesänä ole väritykseltään mieltäkääntäviä) sekä toisekseen Meyerin housut. Viimeksimainitut olivat iloinen yllätys, sillä kerrankin löytyivät housut joissa sekä vyötärön koko että lahkeen mitta olivat täsmälleen sopivat! Mutta niinpä koko olikin C46 (tuumamittoina 30/32). Paidan ja housujen yhteishinta oli about 75 euroa, karvan verran yli puolet normaalihinnoista. Mutta minkä karvan, sen jätän kunkin tykönään pohdittavaksi.

Pikeepaidoista sen verran että julkisilla paikoilla en niitä juuri käytä muuten kuin kesähelteillä, mutta kotosalla ne ovat parhaita ns. olopaitoja. Tavallisia T-paitoja en voi sietää koska ne aina tuntuvat kuristavan, ja mitään V-aukkoisia hirvityksiä en suostu päälleni pukemaan vaikka itse Lusifeerus käskisi ja houkuttelisi.

Noita merkkejä tulee mainittua kuten edellisessäkin postauksessa, vaikken sen kummemmin merkkien perään olekaan (Jo Ghostin kenkiä lukuunottamatta, joskin nehän ovat tietenkin oma lukunsa). Mutta jos joku vaate on hyvä, niin mielellään siitä mainitsee merkinkin. Se on siis suositus, tavallaan... Ja onhan se nyt älykkäämpää kirjoittaa että ostin Meyerin housut ja ne vaikuttavat ihan hyviltä, kuin että ostin jotkut housut jostakin ja mikä maa ja mikä valuutta.

Parhaat vaateostokset

Eli joutavaa jupinaa kamppeista sekä romppeista, jotka ovat maksaneet itsensä takaisin joko luonnossa tai muualla.

Aivan aluksi (Jutta "Irvikissa" Urpilaista lainatakseni) mieleeni tulevat kunnianarvoisat Kuoman lenkkarit. Tai ovatko ne nyt lenkkaritkaan, mutta mitkä lie vapaa-ajankengät. Maksoivat Sitarin alennusmyynnissä parikymmentä euroa jokunen vuosi sitten... Eivät ole ns. hienot vaan kaikkea muuta, mutta maailman mukavimmat kengät käyttää! Ja niitä on myös käytetty: Kun lähden pihahommiin, postilaatikolle tai koiran kanssa ulos näin kesäkelillä, vedän Kuomat jalkaan. Niillä on kävelty vähintään satoja, ellei tuhansia kilometrejä. Ja kengät ovat yhä täydessä iskussa, vaikka pohjien kuviointi onkin kulunut melkein olemattomiin. Näillä mennään niin kauan kunnes hajoavat kappaleiksi - ja sen jälkeen ostan uudet samanlaiset.

Ruotsalaisen Wigensin valmistama ruutukuvioinen ns. pappahattu tuli tilattua hattu.fi -sivuston kautta vuonna 2004. Siitä eteenpäin se on palvellut uskollisesti sadekeleillä ja vähän muillakin keleillä. Hatussa ei ole oikeastaan mitään käytön jälkiä, vaikka se on keikkunut komeassa päässäni ties kuinka kauan kaikenlaisissa myräköissä ja toiminut välillä kärpäslätkänäkin. Heia Sverige!

Rappsonin puolipitkä syystakki on myös tätä "käyttövaatetta Sitarin alesta" -osastoa. En oikeastaan edes tiedä mistä kankaasta se on valmistettu, mokalta se tuntuu ja kuluu samaan tapaan kiiltäväksi, mutta mokkaa se ei ole vaan jotakin muuta värkkiä. Ollut myös vuosia käytössä, eikä yksikään sauma ole ratkennut tai vetskari hajonnut. Halvallakin saa hyvää, ainakin joskus.

Sievin Soft Solid -kengät sain lahjaksi muutama talvi sitten. Ne eivät siis olleet oma ostos, mutta ansaitsevat tulla mainituiksi koska niitä on käytetty aivan yhtä paljon kuin noita Kuomiakin. Pohjat ovat hiukan kuluneet ja vuori paikoin rispaantunut, mutta eiköhän näillä kävellä vielä monessa hangessa. Reipas rasvaus on auttanut pitämään nahan uudenveroisessa kunnossa.

Joutsenen untuvatakki tulikin jo mainittua aiemmassa postauksessa. Kallis oli, mutta investointi ei todellakaan mennyt hukkaan!

Turo Tailorin Ronald -mallin villakangastakki on oikeastaan ainoa fiinimpi vaate jonka voi laskea samaan sarjaan edellämainittujen arjen sankareiden kanssa (vaikkei minulla mitään arkea olekaan). Ostin sen jokunen vuosi sitten Riihimäen Moda Laakson alennusmyynnistä, nyppäsin vyön ja vyölenkit pois ja sen jälkeen Ronald on roikkunut ylläni uskollisesti viileillä ja talvi-ilmoilla... eikun siis ei tietenkään roikkunut vaan korostanut tyylikkäästi vartaloni maskuliinisuutta, sitä minä tarkoitan! Olen antanut itselleni kertoa että joissakin piireissä Turo Tailorin tuotannon halveksiminen on pop, mutta minulla ei ole pahaa sanottavaa etenkään tästä takista. Irtotakeista ja puvuista en tiedä mitään enkä halua tietääkään.

Jo Ghost Positano

Nämä ehdottoman hillityt miestenkengät löytyivät taannoin Britteinsaarten Amazonista. Jäljellä oli vain yksi pari joka sattumoisin oli oikeaa kokoa, ja kun alennusprosenttikin oli seitsemänkymmentä, ei ostopäätöksen teko vaatinut yön yli nukkumista eikä juuri muutakaan harkintaa.

Tilaus tehtiin torstaipäivän iltana ja tiistaina kengät olivat postilaatikossa. Se on nopeaa toimintaa, se! On pakko myöntää että pakettia avatessa pikkaisen jänskätti, josko koko olisi sittenkin epäsopiva... Mutta eipä se ollut.

Nämä ovatkin jo ehtineet olla ahkerassa käytössä ja osoittautuneet yllättävän mukaviksi sekä ilmaviksi. Nokkaa on kuin 60 -luvun Maserati Ghiblillä, mutta muotoilu on muuten niin siro että kengät eivät näytä ylisuurilta edes tällaisen käppänän koivissa. Materiaalit ovat ensiluokkaiset eikä viimeistelyssä ole mitään huomauttamista.

Joillakin sivustoilla on mainittu että Jo Ghostin kengät olisivat usein kokomerkintään nähden suurenpuoleisia, mutta ainakaan nämä eivät tue tuota käsitystä. Eurokoko on nimittäin 41, ja oma "normaalikokoni" on useimmiten 40. Joskus 39 tai juuri tuo 41, valmistajasta riippuen. Kokomerkintä vaikuttaisi siis olevan melko hyvin kohdallaan.

Hifistelykenkiä netistä

Koska tässä ei ole kummempaakaan tekemistä kuin saunanjälkeistä öllöttelyä ja siiderinjuontia, ajattelin nakutella näkyville värkkäämäni listan ns. eksoottisemmista kenkien valmistajista sekä niitä tyrkyttävistä nettikaupoista, höystettynä kommentaareilla. Siis nimenomaan nahkakengistä, jotka ovat niitä ainoita oikeita herrasmiehen kenkiä Nokian kumisaappaiden lisäksi. Lista on kuitenkin täysin puolivillainen ja saattaa vanhentua nopeasti, mutta ehkä siitä on jollekin jotain hyötyä joskus jossain tapauksessa jos niikseen tulee... ähm. Siispä, asiaan.

Jo Ghost: Oma hlökohtainen suosikkini. Liskonnahkaa, käärmeennahkaa, tavallista nahkaa, terävää kärkeä ja ei niin terävää, nauhakenkää, saapasta, slip-onia ja ties mitä. Jänniä yksityiskohtia ja aina tyylikästä. Myyjinä mm. Arthur-Chaussures, Zalando, SF-Schuhe ja Detail Soho. Brittien Amazonistakin saattaa löytyä.

Shoepassion: Näyttävät ainakin kuvissa todella hienoilta eivätkä hinnatkaan aiheuta kaameaa pyörrytystä. Jos rauskun- ja strutsinnahka eivät miellytä, tarjolla on hillitympiäkin malleja. Näitä tekisi mieli kokeilla. Sivut osoitteessa shoepassion.de.

Jeffery West: Läntisen Jefe alkanee jo olla yleisestikin melko tunnettu, mutta kengätkin ovat kyllä varsin jees. Itse tykkään eniten niistä joissa ei ole pääkalloniittejä sun muuta joutavaa. Näitä löytyy mm. Asokselta (Asosilta?), Amazonista sekä Jeffery Westin omilta sivuilta.

Bernert Cölln: Keskeisen Euroopan Jeffery West? Kenkiä katsellessa tuollainen määre tuli mieleen, vaikken Herr Cöllnin tuotantoa tahi suunnittelufilosofiaa sen kummemmin tunnekaan. Hiukan hillitympiä nämä kyllä ovat, mutta joukossa on muutamia todella hienoja malleja. Tsekkaa osoitteesta stilfaktor.de.

Jean-Baptiste Rautureau: Ranskalaista Tyyliä isolla T:llä, todellisia sopivasti ekstravagantin herrasmiehen kenkiä. Turhat yksityiskohdat loistavat poissaolollaan. Sarenzalta löytyy, ja niin löytyy muuten hintaakin.

Patrick Cox: Patrick Coxin kenkiä on hyvin tarjolla Amazonissa ja varmasti monessa muussakin paikassa. Täydellisesti en ole perehtynyt, koska jostain syystä P.C.:n kengät eivät itseeni oikein iske. Joitakin upeita käärmeen- ja rauskunnahkakenkiä muistan kyllä nähneeni.

Noin, seuraavaksi siirryttäköön osoitteeseen stiefel.eu. Kyseessä on saksalainen saappaisiin erikoistunut sivusto (saksalaisilla ja nahkasaappaillahan on tunnetusti ollut pitkä ja lämmin rakkaussuhde), jossa kuitenkin on myös joitakin mielenkiintoisia kenkiä esim. merkeiltä Sendra, Sancho ja Mezcalero. Unohtamatta myöskään niitä saappaita - ko. valmistajilta löytyy malleja muillekin kuin urbaanilehmipaimenille sekä motoristi-huliganisteille ja sellaiseksi itsensä tunteville. Myös Saksan Amazonissa on kivasti ko. kenkiä, ja Sendroja löytyy myös Detail Sohon sivuilta.

Ja sitten Ameriikan ihmemaahan ja siellä saatavilla oleviin kenkiin, joita riittää suorastaan kuorma-autolasteittain ja niitä myyviä nettisivustoja samoin. Näitä jalkineita koskeva luettelo on täysin pintapuolinen raapaisu, lähinnä olen ottanut mukaan valmistajia jotka tekevät itseäni miellyttäviä malleja. Niiden (sekä monien muiden) metsästely kannattaa aloittaa jenkkien Amazonista, upscalemenswear.comista tai shoebuystä. Tai vaikka Googlesta.

Belvedere: Mielestäni eräs kiinnostavimmista valmistajista. Todella hienon näköisiä kenkiä joissa eksoottisista materiaaleista huolimatta ei ole sorruttu tyylittömyyteen.

Fennix: Myös Fennixillä on upeita kenkiä. Ja sitten niitä vähemmän upeita... Mutta erityisesti käärmeennahkaiset nilkkurit ovat aivan mahtavia.

Mezlan: Mezlanin kengistä olen kuullut paljon hyvää. Jos näihin kuulopuheisiin on uskomista, hinta-laatusuhde on kohdallaan. Sen ainakin tietää sanoa, että hinnat eivät ole hirveitä eikä kenkien ulkomuodossakaan ole moittimista.

Mauri: Näiden hintalaput pistävät takuulla vähän äveriäämmänkin jampan silmät räpsymään. Tyyriimpien Maurien hinnalla ostaa jo nimittäin vaikka rotukoiran tai melko hyvälaatuiset kaiuttimet... Itseäni nämä eivät oikein miellytä, mutta toisaalta räppärit ja oligarkit saattavat olla hyvinkin innoissaan.

Mark Nason: Nasonin Mark tekee suorastaan juupelinmoisen hienoja saappaita. No, jotkut mallit ovat turhan koristeellisia lohikäärmetikkauksineen sun muine riipukkeineen, mutta useimmat ovat ns. hiton siistejä.

Fiesso: Jänskiä malleja, joista toiset ovat todella tyylikkäitä ja toiset sitten sitä vastakkaista äärilaitaa. Nämä eivät ole mitään varsinaista raskasta sarjaa eivätkä ehkä edes keskisarjaa, mutta ansaitsevat tulla mainituiksi. Hinnat ovat... no, vähintään edulliset, joten jos haluaa jotain erilaista halvalla ja on valmis läpikäymään tullimuodollisuudet niin tässä sitä on.

Zota: Zotaan pätevät samat määreet kuin Fiessoonkin. Tarjolla on perinteisempiäkin malleja, mutta myös varsin mielenkiintoisesti muotoiltuja jalkineita jotka taatusti jakavat mielipiteitä.

Lisäksi on sitten esim. sellaisia merkkejä kuin David Eden, Romano Martegani, La Scarpa, Matteo & Massimo, Giovanni Marquez ja Sutor Mantellassi. Näihin en ole itse sen paremmin perehtynyt.

Niin, ja muistutettakoon vielä kaikenlaisista online-outleteista sun muista joista voi tehdä varsinaisia löytöjä. Yoox lienee näistä tunnetuin, hakemalla löytyy lisää.

Nahkatakkisaaga

Niin se on kuulkaas että nahkatakit ovat olleet kovassa kurssissa aina siitä lähtien kun sain ensimmäisen prätkärotsini lahjaksi mutsilta ja faijalta. Sen jälkeen niitä onkin ollut omistuksessa kymmenittäin: Prätkärotsien lisäksi hapsutakkeja, rottatakkeja, lentäjäntakkeja, pitkiä takkeja, lyhyitä takkeja ja ties minkälaisia takkeja. Punk- ja glam-aikoina niitä tuli kustomoitua itse, laiteltua niittejä ja maalailtua yms. vastaavaa.

Nykyisellään nahkarotsihegemonia on sikäli haalistunut, että muutaman viime vuoden aikana olen tykästynyt villakangastakkeihin. Ne ovat huomattavasti nahkatakkia mukavampia autolla ajaessa ja tuntuvat muutenkin luontevammilta yllä. Nahkatakki on kuitenkin edelleen suosikkini silloin kun ulkoillaan - jostain syystä en ole ikinä oppinut pitämään mistään varsinaisista retkeilykäyttöön tarkoitetuista asusteista. Teen keväiset pihatyötkin lyhyessä nahkarotsissa... No, oikein todella kylmiä talvikelejä varten on sitten Joutsenen untuvatakki, joka viimeistään viime talven "ryssän helvetti" -osaston lämpötiloissa (tai pikemminkin kylmätiloissa) maksoi itsensä takaisin ja ihan korkojen kera.

Taannoin tuli mieleeni että voisin hommata oikein kunnollisen wanhantyylisen nahkiksen, jota sopisi sitten käyttää seuraavat vuodet ja vaikka vuosikymmenet kevään sateissa ja syksyn viimoissa. Sellaista ei vain tahtonut löytyä mistään. Kauppojen vaatetelineitä useimmiten koristavat "made-in-Hindukiina" -räpellykset eivät oikein puhutelleet, joten oli alettava harkita ulkomailta tilaamista tahi Suomenmaassa teettämistä. Netissä satuin törmäämään kuviin Luftwaffe-lentäjien käyttämistä takeista, alunperin pyöräilykäyttöön tarkoitetuista lyhyistä rotseista joissa oli tuplakaulukset ja kaksirivinapitus, ja ne kiinnittivät heti huomion. (Tässä yhteydessä on tietysti mainittava että ko. lentäjät käyttivät monenlaisia muitakin takkeja, tuo malli vain näytti kiintoisimmalta). Skottilaisen Aero Leatherin valikoimista löytyi nimen "Radjacke" tunteva malli ja sellaisen tilaaminen alkoi jo vaikuttaa houkuttelevalta, kunnes päädyin kotimaisen Karraxin sivuille pällistelemään ajurintakkia. Se täytti ehdot mainiosti ja hiukan pidempänä se olisi vielä käyttökelpoisempi.

Pian selvisi että Yours Trulyn salskean ja piiskamaisen jäntevän vartalon mittojen kohtuullisuuden vuoksi ajurintakin normaalit kaavat eivät natsanneet, vaan ne oli pistettävä uusiksi. Värin kanssa tuli hiukan arpomista: Alunperin olin ajatellut ruskeaa joka olisi vielä vanhahtavampi, mutta päädyin lopulta mustaan. Koska yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat blogia, tyrkkäsin mukaan foton takista. Kiitoksia Karraxiin laadukkaasta työstä ja loistavasta palvelusta!