Alen elegia etc.

Perinteiset Välipäivien Alennusmyyntisembalot on siis jälleen läpikäyty. Ja jälleen perinteisesti ihmetelty, että mitähän helvettiä minä täällä teen... No, vaikka tulikin saatua yliannos tavisten läsnäoloa ja halvan hajuveden löyhkää, sekopäisinä riekkuvia kersoja, kaupoissa soivia juhatapioita ja jennivartiaisia sun muuta kauheaa, niin löysin sentään yhden (1) ostokelpoisen vaatekappaleenkin! Kyseessä oli vihreä neulepaita, ostopaikka KappAhl ja hinta 25 euroa.

Itse asiassa tarkoitus oli päämäärättömän pyörimisen lisäksi etsiä uutta talvitakkia ulkoilukäyttöön. Sellaista joka olisi riittävän pitkä ja riittävän (muttei liian) lämmin ja jossa olisi huppu. Kun tuossa rakkaassa syystakissa ei ole huppua ja untuvatakki taas on hiukan turhan tanakka parin asteen pakkasille. Mutta eipä sellaista löytynyt... Joko hinnat olivat karmeita tai sitten värit ja materiaalit olivat karmeita tai sitten koot olivat vääriä, yleisimmin kuitenkin kaikkia kolmea yhtäaikaa. Jaapa jaa. Pitänee siis vyöttää kupeensa ja käydä jossain eräliikkeessä pällistelemässä joskus.

Jälleen tuli havaittua myös se, että vaikka Suomen Laki (12 -kertainen hurraahuuto Suomen Laille) velvoittaa, niin alennushinnat olivat taas kerran aika usein hukassa. Itse asiassa melkein useammin hukassa kuin näkyvissä. Siinä se pönötti, normaalihinta ja alennusprosentti mutta lopullisia hintoja saitkin laskea päänupissasi. Minähän tietysti lasken kuin supertietokone, mutta moni muu ei varmaan osaa laskea edes persmäkeä. Se mainittakoon kuitenkin erityisesti, että KappAhlin vihreässä neulepaidassa alehinta oli näkyvillä kuten pitikin. Säästäähän se tokikin työaikaa ja henkilöstökuluja ja hintalappuja ja paperia ja ikimetsiä ja Itämeren luontoa, että ne lopulliset hinnat jätetään lätkimättä tuotteisiin. Mutta ärsyttää se silti.

On sieltä Saapasmaastakin tullut taas tilailtua jotakin. Joulun alla saapui paketti sisältäen Emporio Armanin lätsän (oli hieno), David Mayer Namanin neuletakin (oli ihan helkkarin hieno) ja Pose Londonin pitkähihaisen kauluspaidan. Ja se oli varmaankin yksi parhaista ostoksistani vähään aikaan, etenkin sillä neljänkympin hinnalla! Hienompaa kauluspaitaa en ole ikuna nähnyt. Niinpä tilasinkin toisen vastaavan, mutta väriltään mustan. Ja sen kaveriksi vielä toisenkin kauluspaidan sekä Strafin takin. Nämä jälkimmäiset eivät ole vielä saapuneet, mutta pitääpä kuvailla ainakin sitä takkia sitten jahka saapuvat. Siis ihan kamerallakin eikä vain sanan siveltimellä.

Alennusmyynteihin liittyen tekee vielä mieli sen verran vitt... eikun siis todeta että siellä tuli taas kerran mieleen että Suurelle Cthulhulle kiitos, jotten ole syntynyt suomalaiseksi perusmieheksi. Sellaiseksi jolla on se puolipitkä musta takki, siniset lököttävät farkut, ruskeat pyöreänokkaiset kengät, pärställä kahden päivän sänki ja silmillä rillit a la Matti Vanhanen. Sellaiseksi joka tulla lumpustaa kärsivällisesti sen blondin eukkonsa ja kakaroidensa perässä vaatekauppaan ja seisoo vaisusti hymyillen siinä paitarekin vieressä sillävälin kun Emäntä valikoi vaatteita ja rakastettavat lapset juoksevat pitkin käytäviä. Sitten se paimennetaan sovituskoppiin ja siellä se vaihtaa kuuliaisesti vaatteita. Lopulta mennään kassalle ja ihanainen vetyperoksidi- ja hajuvesipurkkeihin sukeltanut puoliso kietoo sitä ruudullista huiviaan tiukemmin kalkkunankaulansa ympärille ja julistaa ylpeänä niin että koko ostoskeskus kuulee: "Tämmönen tää on, tää meidän Pekka! Kerran vuodessa sen saa vaatekauppaan"!