Saturday, December 13, 2014

Nashvillen Nahkakomppania

Joo, tässä on uusimpia rotsihankintoja. Yläkuvassa esiintyvä farkkutakki on merkiltään Datch ja valmistettu Pakistanin legendaarisissa haute couture -ompelimoissa. Mutta hieno se on silti, ja helkutin mukava. Siis farkkutakiksi.

Seuraavana roikkuu K-Wayn nahkatakki, ihastuin siihen heti kun hokasin sen Yooxin sivuilta. On niin seitkytälukuhenkinen jotta heti tuli mieleen Matrat ja Ferrarit ja Lotukset ja karmeat moppitukat ja uljaasti pörhöllään olevat pulisongit. Intiassa tuo on tehty ja muovivetskari nyt ei edusta mitään laadun huippua, mutta sopii fiilikseen jollain perverssillä tavalla.
Pinon alimmaisena on kirpparilöytö, Nashville Leather Companyn valmistama tosi jämäkkä takki. Nimestään huolimatta epäilen ko. puljua saksalaiseksi, mutta vannomaan en mene eikä valmistusmaastakaan ole mitään tietoa. Rotsi oli muuten täysin ehjä mutta molempien rintataskujen vetimet olivat sökönä. Mutta mitäs nuista, minä askartelin näppäränä isäntänä verhonipsuista uudet tilalle! Tuo on minulle mikrohippusen liian suuri, mutta sittenpä alle mahtuu hyvin paksu neulepaita ja kun leikkauskin on mukavan väljä, autolla ajamisesta ei tule tukalaa.

Tuesday, September 23, 2014

Aitoo vintakee

Nykyäänhän paskaakin myydään vintagena, mutta tämä on kuranttia tavaraa eikä mitään feikkii shittii. Kokkolalaisen Hagströmin Nahkatehtaan valmistama lammasrotsi, luulisin jotta jostain kultaiselta kuuskytäluvulta. Ostopaikka oli Riihimäen Kimara -kirppis ja hinta 65 euroa. Ja on muuten lämmin! Mutta jos tuo taskunlevityskuva herättää lukijassa rivoja mielleyhtymiä, niin minkä sille voi.






Nappikauppa kannattaa!

Kah perkule, pitkästä aikaa toimerrun kirjottelemaan jotain tännekin. Ja nyt onkin merkittävää asiaa, sillä vaihdoin ajurintakkiini napit! Tai vaihdatin, sillä vaikka allekirjottaneella onkin pitkä kokemus nappien syömisestä niin niiden vaihtelu on jääny vähän vähemmälle...
 
Tässä Karraxin valmistamassa ajomiehentakissa oli ns. tehdasasennuksena tummat metallinapit. Ihan jees, mutta kun tuli taas kerran vahdattua netistä saksalaisia vintagerotseja, sain pääkalloni sisään aatoksen että ehdat nahkanapithan on saatava ja aivan helevetin äkkiä sittenkin. Mutta mistä? No, kirjoitin hakuun osoitteeksi "nappikauppa" ja kas kummaa, arviolta 49  millisekunnin kuluttua sain havaita että Riksussahan on liikeyritys nimeltä Pieni Nappipuoti! Ja niin on Cthulhu-setä maailmaa rakastanut, että minähän löysin sieltä hetimiten nämä oikein erinomaisen stailit nahkanapit. Aamen ja Shub-Niggurath! Syvät kiitokseni Pienelle Nappipuodille loistavasta palvelusta etsintäretkelläni!
 
Itse asennustyön uskoin niinikään riksulaiselle hoviompelimolleni eli Siistikille. Ja kylläpä tuli hieno! Nyt ei enää puutu kuin Zündappi tai Jagdpantteri!

Wednesday, June 11, 2014

Soul Revolver Heist

Nyt on sitten tullut hankituksi omakohtaista kokemusta brittiläisestä Soul Revolverista, jonka aikoinaan mainitsin täällä.

On pakko myöntää etten ollut ihan hirmu innoissani silloin kun SR:n tuotanto siirtyi Italiaan, sillä joko siitä johtuen tai muuten vaan samoihin aikoihin mallistossa tapahtui jonkin verran muutoksia. Olen kuitenkin käynyt sivustolla säännöllisesti tsiigaamassa mitä on meneillään, ja yhden tällaisen tsekkauskäynnin yhteydessä hokasin että tyrkylle oli tullut kokonainen punaisten rotsien sarja. Ja kun siihen kuului oma suosikkini eli Heist kukertavanpunaisena versiona, niin sellainenhan oli saatava. Muistan kuinka jo hurjina nuoruusaikoina himoitsin erään silloiseen lähipiiriin kuuluneen neitosen punaista bleiserimallista rotsia, mutta eipä tuo perkule suostunut sitä minulle myymään vaikka kuinka manguin ja vaikersin, hohoh.

Käytännössä homma eteni niin, että takki tilattiin Soul Revolverin sivuilta kuin mistä tahansa verkkokaupasta. Tilauksen tekemisen jälkeen saapui sähköposti jossa kysyttiin mitat (pituus, paino, rinnanympärys, vyötärönympärys). Ja ainakin minulle ko. maili tuli nopeasti - siihen ei mennyt kuin ehkä 25 minuuttia, eikä sitä lähettänyt mikään botti. Mittojen ilmoittamisen jälkeen tuli uusi viesti (vielä nopeammin) jossa kerrottiin että homma on selvä ja tilaus välitetty tehtaalle Italiaan. 

Valmistus- ja toimitusajaksi luvattiin 5 - 14 arkipäivää. En nyt muista tarkalleen montako ko. päivää siihen meni, mutta luvatun ajan puitteissa pysyttiin. Rotsi saapui FedExin kyydillä ja heti kun aloin aukoa boksia, tajusin että ostos oli ollut helkutin hyvä.

En oikein tiedä kuinka paljon superlatiiveja tähän on tarpeen kirjoittaa, kuvista näkee silmällänsä millainen takki on ja minuun voipi uskoa kun sanon että se on kauttaaltaan laatutyötä. Ja istuu "hieman" eri tavalla kuin bulkkirotsit! Vuori on ohut mutta kuitenkin vähintään riittävän jämäkän oloinen. Ainoa juttu joka itseä häiritsee on povitasku, joka on liian pieni lompakolle.

Takin hinta toimituskuluineen oli siinä 430 euron hujakoilla ja se on minusta melko vähän. Absoluuttisena summanahan se voi vaikuttaa paljolta, mutta jos vertaa siihen minkälaisia rotseja sillä muualta saa niin siinä kohtaa se alkaakin jo vaikuttaa peräti kohtuulliselta. Etenkin kun työn laadussa ei ole moitteen sijaa ja kaikki muukin pelasi just eikä melkein kuten pitääkin.

Tällä kokemuksella Soul Revolveria uskaltaa kyllä suositella. Varsinkin kun sen mallistosta löytyy näitä seventies-henkisiä takkeja, joita muiden valmistajien listoilla ei juuri ole näkynyt. Niin jotta ei siinä muuta kuin get it on ja baby boomerang!


Monday, March 31, 2014

Tyyli-ikoneja a la meitsi

Niin, minun piti pistää tähän jotain tekstiäkin mutta sitten aattelin että laitetaan pelkät kuvat. Jos yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa niin sillon 12 kuvaa kertoo enemmän kuin 12 000 sanaa, enkä minä jaksa kirjottaa niin helvetisti muutenkaan.








 



Thursday, January 16, 2014

Yoox -kokemuksia (osa II)

No niin näpäkärsät ja siankinkut! Koskapa olen havainnut että Yoox -kokemuksista kertova merkintä kerää ehdottomasti eniten lukijoita, päätin kirjoitella aiheesta lisää.

Sitten ns. viime näkemän Yoox on tehnyt sivuillaan jonkin verran muutoksia ja minun vähemmän vaatimattoman mielipiteeni mukaan ne eivät ole olleet yksinomaan hyvästä. Seikka josta tykkään kovasti on se että kudetta pääsee hakemaan myös materiaalin mukaan (on siis iisi etsiä vaikkapa neuleita joissa on käytetty villan sijaan puuvillaa), mutta joitakin kategorioita on sekoitettu ja yhdistetty tavalla josta ainakaan minä en liiemmin pidä.

Aiemmin esim. nahkavaatteet olivat tyystin omassa luokassaan, mutta nyt ne ovat muiden seassa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että syvästi diggaamani nahkarotsit ovat osastossa "coats & jackets" ja alalokeroissa "jackets", "coats" ja niin edelleen. (Sivuhuomautuksena mainittakoon että farkkuvaatteet ovat sievästi omissa osastoissaan). Tuo voisi olla ihan OK sillä kuten todettua, osastoista on mahdollista tehdä hakuja materiaalin mukaan. Mutta jostain syystä kaikkia nahkatakkeja ei löydykään, vaikka kuinka klikkaisit kohtaa "leather". Jos siis etsii vaikkapa sitä nahkarotsia, on syytä käydä läpi kaikki takit. Ja niitä on meinaan paljon... Lokerointi ei muutenkaan ole mitään tarkkuustiedettä: Jos takkiteemassa pysytään, niin mm. osastosta "blazers" löytyy vaatekappaleita joilla ei ole mitään tekemistä bleisereiden kanssa. Myös kenkien kanssa tapahtuu jonkin verran fiboja ja siellä eri osastojen rajat ovat yhtä häilyviä kuin aiemminkin. Virheiden määrä ei edelleenkään ole järin suuri volyymiin nähden, mutta niitä sattuu mielestäni nykyisin enemmän kuin ennen.

Siitä voi nostaa hattua, että edelleenkään Yoox ei ole tyrinyt yhdenkään tilauksen kanssa. Olen itse tehnyt hölmöjä ostoksia mutta sehän ei tietenkään ole Yooxin vika, heheh. Kaikki tilaukset ovat aina saapuneet nopeasti ja sisältäneet oikeat tuotteet. Hienoa!

Myös palautussysteemiin tuli tutustuttua erään kimppatilauksen jälkimainingeissa. Käytännössähän homma menee niin, että mikäli haluaa palauttaa tuotteen, on täytettävä palautuskaavake. Se on helppo homma kunhan englannin kieli on hallussa, ja käy nopeasti omien sivujen tilaushistorian kautta. Kun kaavake on lähetetty, Yooxilta tulee sähköposti joka sisältää palautusnumeron ja lähetyksen seurantanumeron (nämä ovat siis eri numerot). Ja muistutettakoon nyt, että sitä vaatteeseen kiinnitettyä tagia ei pidä mennä poistamaan, ennen kuin on ihan varma ettei aio tehdä palautusta!

Jokaisen tilauksen mukana saapuu valmis palautusosoitetarra, jonka voipi liisteröidä pakettiin. Sitten vain soitto UPS:ille ja sopimaan siitä milloin he voivat noutaa paketin toimitettavaksi takaisin Yooxille. En tiedä kuinka tämä sujuu kaupunkimaisemissa, mutta täällä periferiassa ihka ehta Itellan postinkuljettaja haki paketin päiväpostin jakamisen yhteydessä.

Kun palautus on perillä ja se on tarkastettu ja hyväksytty, saapi jälleen sähköpostin jossa asiasta ilmoitetaan. Sen jälkeen on luottokorttifirmasta kiinni kuinka nopeasti fyrkat ilmestyvät takaisin tilille. Tuo palautuksen matka Italiaan ja sen hyväksyminen ei sitten suju ihan hetkessä, joten sitä ei kannata venailla henkeä pidätellen...

Muutamista itse sivustoon liittyvistä marinan aiheista huolimatta kokemukseni Yooxista ovat edelleen erittäin positiivisia ja voin suositella ko. mestaa täysin varauksetta. Mutta mikäli tulee aihetta tarkistaa näkemyksiään, palaan asiaan hetimiten.

Monday, January 6, 2014

Loimi a la Galliano

Gallianon emännän hulivilipoika Johnilla on taipumus höpöttää jurripäessään ihan mitä sattuu, mutta teki se minulle kumminkin tällaisen takin lampaan ruhon pintaosista. Sanoisin että vaate oli peräti halpa, sillä sen alkuperäishinta oli 407 euroa ja 15 prosentin alennuskoodia hyväksikäyttäen (hyi) lopulliseksi summaksi muotoutui 346 euroa.

Minusta se on todella vähän. Vastaavista kuteista saa yleensä pulittaa vähintään kaksinkertaisen määrän rahaa. Lisäksi rotsi on todella laadukasta työtä ja tehty Italiassa eikä missään huithelevetissä. Ei se mikään varsinainen talvitakki ole, mutta soveltuu loistavasti käytettäväksi silloin kun ei ole vielä ihan niin kylmä että pitäisi kaivella kaapista korkeakauluksista neuletta ja molskihousua.

Takin koko on 48 ja se on mitoitukseltaan todella nafti. Jos se olisi vähänkään pienempi (tai minä isompi) se olisi jo liian pieni, mutta nyt se on juuri sopiva. Tuppaa huvittamaan kun kokomerkintä M vastaa tuolla Italianmaalla kokoa 48, ja lisäksi siellä myös tuo 48 vaikuttaa olevan jotakin aivan muuta kuin niissä kamppeissa joita roikkuu suomalaisten kauppojen rekeissä. Niistä monet ovat minulle aivan liian suuria. Nämä kokoseikat on aina syytä pitää mielessä kun käypi tilaamaan vaatetta ulkomailta, ja silti voi joutua menemään ns. yrityksen ja erehdyksen kautta...

Kuvassa esiintyvä paita on Seppälästä, huomattavan ryppyiset housut ovat Trussardi Jeansin tuotantoa ja saappaat merkkiä Manas. Riitta toimi jälleen hovikuvaajana.