Sunday, October 16, 2011

Hattu ja paeta

Juu, siinä ne on, kuvassa. Samoin kuin allekirjoittaneen karvainen naama. Jostain syystä on muuten aivan helkkarin vastenmielistä pällistellä pärstäänsä netistä, mutta kun se nyt sattuu sijaitsemaan siinä hatun ja paidan välimaastossa, niin...

Tilasin tuon pääkappaleen (joka on väriltään tumman siniharmaa, vaikka voikin kuvassa näyttää vallan muulta) sekä lyhythihaisen kauluspaidan taannoin YOOXista. Toimitus kesti vuorokauden kauemmin kuin strutsinnahkamokkasiinien kanssa, mutta puolitoista viikkoa on silti mielestäni varsin kohtuullinen ajanjakso. Kun sain pakaasin räpylöihini olin hiukan häkeltynyt - puketti oli kyllä kookas mutta kovin... hmm, matala. Ajattelin että voihan ryötäs, missä se hattu nyt lienee, tokikaan se ei voi olla tuossa laatikossa yhdessä paidan kanssa. Mutta siellä se vain oli eikä mistään siistin taittelun yrityksestä ollut havaittavissa jälkeäkään vaan hattupoloinen oli ängetty mukaan italialaisella suurpiirteisyydellä. YOOXista tilattavien tuotteiden keralla seuraa lappunen jossa mainostetaan niiden olevan "carefully handpacked", mutta tuossa ei kyllä ollut carefullystä tietoakaan eikä pakkaustoimenpiteeseen käytetyistä raajoista tai muista ulokkeistakaan ole täyttä varmuutta.

Ottihan se hiukan pannuun. Mutta toisaalta tiesin että reipas käyttö kyllä palauttaisi hatun kuosiinsa ja niinhän siinä on käynytkin. Sellaiset pyyhkeet on vielä annettava, että vaikka sivustolla kerrottiin hatun olevan kokoa S, niin lapussa lukeekin S/M eikä se tarkoittane sadomasokismia... No, koko on kuitenkin ihan jees eikä tässä sen kummemmin valiteta vaikka vähän jupistaankin. Caveat Emptor, sano! Oivallinen syyshattuhan tuo, merkiltään French Connection. Joskaan eipä koko kotsa liene Eiffel-tornin, patonkien sun muiden fallossymbolien maata nähnytkään, sillä se on väkerretty kokoon Kiinassa. Joka tietenkin on myös monien ihmeiden maa, ettei siinä mitään.

Paita sen sijaan on Protest -nimisen puulaakin tuotantoa. Tsekkailu paljasti kyseisen puljun olevan alunperin hollantilaisten lumilautailijoiden perustama (hollantilainen lumilautailija muuten kuulostaa noin äkkiseltään vähän samantapaiselta paradoksilta kuin Sveitsin laivaston komentaja). Mutta ei tuotakaan ole ommeltu tuulimyllyn katveessa puukengät jalassa, vaan jossain intialaisessa teollisuushallissa jonka lämpötila on 500 astetta ja seinillä ryömii liskoja ja torakoita ja marakatteja. Työ on kylläkin silmiinpistävän siistiä, aivan eri tasoa kuin mitä halpisliikkeiden kamppeissa näkee. Sen lisäksi paidassa on lukuisia hienoja yksityiskohtia ja se on todella upean värinen, kuten kuvasta näkyy. Yksityiskohdista ja väreistä huolimatta kyseessä on kuitenkin pelkkä villakangastakin alla ns. välikausina pidettävä asuste, joka ei herätä sen suurempia intohimoja.

Käyttövaatetta, siis. On jokseenkin oireellista että sellaistakin on tilattava ulkomailta! Männä kesänä erityisesti lyhythihaisten kauluspaitojen tarjonta oli täällä kotomaassa niin surkeaa, etten ole mokomaa kuunaan nähnyt. Hattuja on kyllä ollut tyrkyllä, mutta ne ovat kaikki tyynni mustia ja/tai ONE SIZE -merkinnällä varustettuja lipareita. Pah.

PS. Kuvan otti Riitta, kiitos siitä.

Tuesday, October 11, 2011

Miksi vaatetusta?

Alunperinhän vaatteet kai keksittiin kylmältä suojautumista varten, oletan. Ja nykyisin niiden käyttöä on syytä jatkaa vaikkei niin paleltaisikaan, ellei halua syytettä sukupuolisiveellisyyden loukkaamisesta tms. joutavasta. Mutta ei tässä nyt kumminkaan ole tarkoitus lähteä muinaisista foinikialaisista tai etruskeista, vaan pohdiskella ihan omalta kohdalta sitä miksi tämä vaateosasto kiinnostaa.

Se ei muuten olekaan ihan simppeli kysymys. En nimittäin muista mitään tiettyä ajankohtaa jolloin olisin alkanut kiinnittää huomiota pukeutumiseeni. Olen kai tehnyt niin aina, ihan pikkukersasta lähtien. Ehkä se on ollut jonkinlaista itsekorostusta, minua kun ei ole milloinkaan kiinnostanut kuulua mihinkään ryhmiin tai joukkoihin sen paremmin sisäisesti kuin ulkoisestikaan.

Pinnallisuuttako? Jaa, voi olla sitäkin. Mutta minun mielestäni pukeutuminen ja vaatteiden valinta ja muu semmoinen on ennenkaikkea luovaa toimintaa. Vaatekappaleilla on tietty muoto ja tietty väri ja tietty materiaali, ja sekös on hienoa. Ja vielä kun pääsee yhdistelemään eri juttuja ja luomaan ihka oman erikoisen asukokonaisuuden, niin aina parempi. Niinpä oletkin yhtäkkiä värkännyt itsestäsi liikkuvan kollaasin. Ja jos osaa vielä itse suunnitella ja valmistaa vaatteita, niin se avaa ihan uusia mahdollisuuksia.

Vaatetus on taidetta, sanoisin. Siis ihan kaikki vaatetus, ei vain huippumuoti tai muut designer -hommelit. Joku ne halpavaatteetkin on suunnitellut ja tehnyt, eivät ne itsestään tehtailta putkahtele! Ja jos (kun) vaatetus kerran on taidetta, niin silloin se on myös osa taidehistoriaa. Ja taidehistoria on asia, joka on kiinnostanut minua pitkään. Sen tutkiskelu on vain syventänyt kiinnostustani myös pukeutumista kohtaan. Ja rohkaissut etsimään omaa tyyliä, sen sijaan että omaksuisi dogmaattisesti jonkin tietyn suuntauksen.

Näin siis on jälleen palattu luovuusnäkökohtaan. Mutta vaatteissa on kyse muustakin kuin visuaalisesta aspektista: Nimittäin siitä, miltä ne tuntuvat yllä. Iän karttuessa olen tullut aina vain mukavuudenhaluisemmaksi enkä voi sietää kiristäviä housuja, karheita villapaitoja tai lonksuvia kenkiä. Siksi on ollut pakko alkaa kiinnittää entistä enemmän huomiota vaatteiden materiaaliin ja istuvuuteen. On mielenkiintoista tietää, mistä ja miten valmistuu vaate joka miellyttää sekä näkö- että tuntoaistia. Mitä enemmän vaatteista opin, sitä enemmän niistä pidän...

Vaate on taideteos joka suojaa säältä, auttaa itseilmaisussa ja jonka sisään voi mennä aivan kirjaimellisesti - ja joka parhaimmillaan tuntuu äärettömän mukavalta. Aika hienoa, eikö? Miten tuollainen voisi olla kiinnostamatta?

Monday, October 3, 2011

Rutsia YOOXista



On aina kivaa pukeutua suosikkielukoidensa nahkoihin! Vielä kun saisi jostain mursunnahkalakin torahampailla...

Mutta juu siis, nämä löytyivät YOOXista. Halvalla, tietty! Kuka sitä nyt kalliilla ostaa edes isomunaisesta linnusta tehtyjä kenkiä. Merkki on Debut ja hinta 45 euroa plus kulungit, normaalihinta muistaakseni 165 egeä. Ja jostain jenkkiläiseltä sivustolta olin katsovinani, että siellä tällaisista pyydettiin 600 taalaa... Tyrkyllä olisi ollut myös mustia ja ruskeita, mutta päädyin näihin pronssinvärisiin. Tai jos ihan rehellisiä ollaan niin ehdin tilata nämä ennenkuin huomasin ne muut värit (tunnusti hän kainosti joskin miehekkäästi punastellen). Mutta eipä se mitään, nämä ovat hienommat kuin mustat tai ruskeat! Lällällää!

Näillä keleillä ei varsinaisia käyttökokemuksia ole ehtinyt kertyä. Halusin kuvaan myös näkymän kengän pohjasta, koska tuo kuminen anturamateriaali on niin kätsysti upotettu sinne. Mukavuudesta en tiedä, mutta huomattavasti elegantimpi ratkaisu kuin se että olisi lätkäisty se normikumipohja paikoilleen ja sanottu että arrivederci. Noin muuten työnjälki on suht suurpiirteistä, mutta se tuntuu jotenkin kuuluvan asiaan. Eikä näillä ole tarkoituskaan kiivetä Kilimandjarolle tai juosta Cooperin testiä, nämä ovat sellaiset läpykkäät jotka on iisi tempaista kesähelteillä jalkaan kun on lähdössä käymään vähän jossain muttei kovin pitkällä. Tai silloin kun menee patiolle höllöttelemään silkkiaamutakissa silikoniblondien hyppelehtiessä kauriiden lailla ympäriinsä, sikareilla ja kuohuviinillä lastattuja tarjottimia sorkissaan kantaen.

Niin että nyt on sitten ihan legitiimi syy alkaa odotella ensi kesää! Johan se pirulainen vaaniikin melkein tuossa nurkan takana!

Tosiaan, kyseessä oli allekirjoittaneen ensimmäinen YOOX -tilaus. Kaikki sujui niinkuin pitikin, huomautettavaa ei ole. Tilaus tehtiin perjantai-iltana, seuraavalle viikolle kengät eivät ehtineet mutta saapuivat kuitenkin heti ensi maanantaina. Ja ne tuotiin kotiovelle asti, sitä en osaa sanoa onko käytäntö kaikkialla samanlainen vai saako niin loistavaa palvelua vain täällä maalla jossa postinkantajatkin ovat ihmisiä mutta kaikki ihmiset eivät ole postinkantajia. Koska kaikki sujui hyvin, pistin juuri eilen tilaten myös yhden lyhythihaisen kauluspaidan (saapa nähdä miten sen sopivuuden kanssa lie) sekä hatun. Kauluspaidalle oli huutava sosiaalinen tilaus ja eiköhän sille hatullekin käyttötarkoitus keksitä. Säilytän siinä vaikka jotakin pikkuesineitä jos ei muuta.