Eli nyt on luvassa sekä kehuja että haukkuja. Koska olen laajalti tunnettu positiivisesta elämänasenteestani, aloitan tietenkin kehuilla.
Coolwayn Satrincha -talvisaapikkaat ovat osoittautuneet loistohankinnaksi. Mitään kenkien aatelia nuo eivät ole (valmistusmaa on Kiina), mutta pirun hyvät siitä huolimatta: Kevyet, lämpimät ja mukavat. Erityiskomplimentit on annettava todella pitäville pohjille - näitä onkin tullut julkisten paikkojen lisäksi käytettyä myös ulkoillessa. Ja tulee varmaan käytettyä edelleen ja pitkään, sillä kevät on nähtävästi peruttu tältä vuodelta.
Homam -nimisen puulaakin valmistamat hansikkaat saavat niinikään kiitettävän arvosanan. Sietää tietysti saadakin, kun normaalihinta oli muistaakseni siinä 150 euron hujakoilla... Itse tosin maksoin noista oikein huomattavasti vähemmän. Minulla ei ikinä ole ollut puoliksikaan noin hyviä hanskoja. Pinta on huippupehmeää ja upeasti patinoituvaa nahkaa, ja vuori kashmiria.
Tilasin joskus Marcel Cerdan Heritagen... öö, mitähän housuja nämä ovat, olisivatkohan jotain collegetyyppisiä, no jotakin lököhousuja kumminkin tässä kotona ja kodin välittömässä läheisyydessä käytettäviksi kun halvalla sain. Ja ovat kuulkaas mainioita housuja nämä. Hyvin tehtyjä ja äärettömän miellyttävää materiaalia (100 % puuvillaa eikä mitään keinoshittiä). Sitäpaitsi jokainen, jolla on ollut kunnia nähdä minut hieman rennommassa vapaa-ajan asussa, on antanut hyväksyviä lausuntoja ko. vaatekappaleiden fyysisestä habituksesta.
No niin, sitten siirrytäänkin haukkujen puolelle. Ensiksi morkataan Sweet Yearsin untuvatakkia, josta tosin taisin hätäpäissäni kirjoittaa tänne jonkin puoltavankin lausunnon. No, se positiivissävytteinen kommentaari tuli annetuksi ennen toisen taskunsuun repeämistä. Koska oli helkkarin kylmä (hyvät lukijani, voitteko muistaa lähimenneisyydestä sellaista iltaa jona olisi ollut kylmä, uskon että kykenette siihen mikäli oikein pinnistätte), myös Pitkon fleksiä pitelevä käteni oli puoliksi taskussa. Sitten Pitko, tuo vähän yli viisikiloinen polvivaivainen maasto-ohjus innostui hiukan tempaisemaan ja tasku sanoi PRÄTS. Siinä se tikkaus repesi ja ryhtyi syöksemään höyheniä tavalla joka toi mieleeni Clive Barkerin novellin "In the hills, the cities". Tuon lisäksi myös takin vetoketju kanittaa oikein vittumaisesti ja untuvaa tuppaa neulosten välistä niin että tällä menolla päädyn vielä maskotiksi johonkin kanatarhaan. Ei siinä mitään, takki on kyllä muuten mukava ja lämmin, mutta kun sitä vertaa kotimaiseen Joutsen -takkiin, niin... no, ehkei pitänisi edes verrata.
Javier Canas Caramelon neulepaita nukkaantui jo muutaman käyttökerran jälkeen sellaiseen kuosiin, että minä en sitä enää päälleni pue. Nukkaantuminen ei tietenkään ole mikään ihme sillä paita on 50-prosenttisesti akryyliä ja toinen puoli on modaalia, mutta olisi se nyt vähän kauemman saanut pysyä säädyllisen näköisenä. Eipä sitten enää modaalia eikä akryyliä sisältäviä paitoja tähän huusholliin, kiitos.
Tässä olivat plussat ja miinukset tällä kertaa. Kiitos seurasta ja hyvää illanjatkoa! Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!
