Naaman kampaamisesta

Jokainen ulkoasustaan huolehtiva mies (ja varmaan jokunen nainenkin) joutunee lujasti harkitsemaan, mitä tehdä pärstässä kasvaville karvoille. Ajellako kaikki veks? Tai entäpä parta? Kokoparta vai pukinparta? Hampsteripulisongit? Himonussijan viikset?

Siinäpä sitä on miettimisen aihetta, sano. Itse en yleensä ole järin kokeilevaista sorttia, mutta turpakasvuston suhteen olen kokeillut lähes kaikkea. On ollut Fittipaldi-pulisonkeja, gigoloviiksiä ja amish-tyyppistä partaa ja ties mitä muuta. Kunnollinen reuhottava kokopartakin on ollut, nimittäin silloin kun olin yleisen flegmaattisuuden vallassa. Oli vain helpointa jättää parta kokonaan ajamatta.

Parranajo on muutenkin ollut minulle aina erittäin vastenmielistä hommaa. On suorastaan inhottavaa raapia pärstäänsä terävillä kaapimilla tai särisevää ääntä erittävillä laitteilla. Parta myös kasvaa tolkuttoman nopeasti ja on niin karkeaa, että sitä on syytä olla taltuttamassa todella usein ettei homma mene toivottomaksi.

Toisaalta ihmissusimaisen nopeasta karvankasvusta on kuitenkin ollut se hyöty, että ulkomuotoaan saa muuteltua todella nopeasti mikäli haluaa. On siis ollut mahdollista kokeilla eri tyylejä nopealla aikataululla! Siitä huolimatta en ole vieläkään löytänyt sitä ominta tyyliäni, sellaista joka olisi soveliaan näköinen mutta niin helppohoitoinen että sitä jaksaisi ylläpitää. Nyt olen jälleen saapunut pisteeseen jossa parranajo sylettää oikein reippaasti, ja olen ajatellut palata amish-tyyppisen naamakasvuston pariin ainakin joksikin aikaa. Minusta amishien viiksetön partamalli on jotenkin perverssillä tavalla hieno. Olen myös ymmärtänyt että heidän viiksettömyytensä johtuu siitä, että amishien mielestä nuo nenän alla sijaisevat räkäjarrut ovat liian militäärihenkisiä heidän rauhaarakastavalle elämäntavalleen sekä habitukselleen, ja siitä johtuen ne on ryhdytty ajelemaan pois. Tuo ajattelutapa sopii oikein hyvin myös meikäläiselle sivari-isänmaanpetturille ja antaumukselliselle establishmentin pilkkaajalle.

Liitänpä piruuttani tähän mukaan omakuvan jonka maalasin helmikuussa 2009. Siinä on sitä laiskan miehen lookkia, eli sänkitukkaa ja risupartaa.

Pikku lisäys: Niin, kenelläkö sitten on tyylikkäimmät turpajouhet? Kaikki kunnia Joulupukille, Kilmisterin Lemmylle ja ekstravaganttien viiksien vaalijoille, mutta ehdoton kärkinimi tällä listalla on bassovirtuoosi Leland Sklar. KVG, jos et usko!

Italialainen Standardiapina

Vaatteiden tilaaminen netistä on tietysti aina vähän riskipeliä, mutta vaikka rikoo onkin riskillä ruma, niin tähän asti kaikki on mennyt aika hyvin kohdalleen. Muuten vaan typeriä ostoksia on tietysti tullut tehtyä, mutta noin niinkuin sikäli että vaate olisi ollut väärän kokoinen.

Kuvassa (thanx Riitta) esiintyvän takin kanssa tuli kuitenkin pikku probleemi. Se oli ja on muuten täysin passeli, mutta hihat olivat omituisen pitkät! Mieleeni tulivat 1970- ja 80 -luvun autolehdet, joissa italialaisten autojen koeajojen yhteydessä naamailtiin ns. ISA -normista (= Italialainen Standardiapina). Tuon aikakauden italopeleissä kun ongelmana oli usein se, että ajoasento vaikutti olevan suunniteltu poikkeuksellisen pitkäkätisille ja lyhytjalkaisille yksilöille...

Niin, takki on merkkiä Straf ja todellakin italialaista tekoa. Tai nykyäänhän ei tietenkään voi tietää minkämaalaiset sen ovat Italiassa tehneet, mutta kuitenkin. Kiikutin sen riihimäkeläiseen ompelimo Siistikkiin ja siellä gorillamaiset hihat lyhennettiin taidokkaasti sekä edullisesti Minun Ylhäisyyteni mittoihin. Ja muutenhan takki on mahtava: Se ei ole täyttä villaa vaan mukana on 30 prosenttia polyesteriä. Oikein miellyttävä materiaali, joka on suhteellisen kevyttä eikä kerää niin innokkaasti hiuksenpätkiä ja muita roskia itseensä kuin puhdas villakangas.

Olen pitkään tykännyt näistä ns. kaksirivisistä takeista. Ne saa ylös saakka kiinni, ja tässä on vielä kauluksessa koukkumainen härpäke jonka avulla takki sulkeutuu tarvittaessa napakasti miltei leukaan saakka kylmyyttä torjumaan. Voisi luulla että näin pitkä kaapu olisi autoillessa hankala mutta eipä ole: Leikkaus on hartiaseudusta niin väljä, että edes meikäläistä kyttyrähartiaa ei ahista. Minulla on monta pitkää takkia, ja tämä on niistä ehdottomasti kaikkein mukavin.

Nappeihin liittyy jälleen (kuten taannoin käsitellyn Genti -pikkutakin yhteydessä) nurinan aihetta. Ne ovat nimittäin nahkaa ja niissä on metallinen reunus antamassa ryhtiä. Muuten hyvä juttu, mutta ko. rinkula ei aina istu tiiviisti ja yksi niistä tipahti jo ensisovituksessa. Pari tippaa kontaktiliimaa auttoi siihen ongelmaan, mutta takissa on PALJON nappeja ja potentiaalisesti irtoavia renkaita... Onneksi hihojen lyhennyksen yhteydessä nappimäärä väheni neljällä ja sain varaosia, nyt saa jokunen rengas mennä hukkaankin.

Riskeistä puheenollen, tilasin muutamat julkisilla paikoilla käytettäviksi tarkoitetut housut kun kerran niitä oli halvalla tyrkyllä (yhdet molskikankaisetkin). Tähän mennessä en ole oikein uskaltautunut housuja tilaamaan mutta katsotaanpa nyt millaisia sieltä tulee, voipi hyvinkin olla että ainakin joidenkin kanssa joutuu oijustamaan jälleen ompelimoon.