Wednesday, January 25, 2012

Naaman kampaamisesta


Jokainen ulkoasustaan huolehtiva mies (ja varmaan jokunen nainenkin) joutunee lujasti harkitsemaan, mitä tehdä pärstässä kasvaville karvoille. Ajellako kaikki veks? Tai entäpä parta? Kokoparta vai pukinparta? Hampsteripulisongit? Himonussijan viikset?

Siinäpä sitä on miettimisen aihetta, sano. Itse en yleensä ole järin kokeilevaista sorttia, mutta turpakasvuston suhteen olen kokeillut lähes kaikkea. On ollut Fittipaldi-pulisonkeja, gigoloviiksiä ja amish-tyyppistä partaa ja ties mitä muuta. Kunnollinen reuhottava kokopartakin on ollut, nimittäin silloin kun olin yleisen flegmaattisuuden vallassa. Oli vain helpointa jättää parta kokonaan ajamatta.

Parranajo on muutenkin ollut minulle aina erittäin vastenmielistä hommaa. On suorastaan inhottavaa raapia pärstäänsä terävillä kaapimilla tai särisevää ääntä erittävillä laitteilla. Parta myös kasvaa tolkuttoman nopeasti ja on niin karkeaa, että sitä on syytä olla taltuttamassa todella usein ettei homma mene toivottomaksi.

Toisaalta ihmissusimaisen nopeasta karvankasvusta on kuitenkin ollut se hyöty, että ulkomuotoaan saa muuteltua todella nopeasti mikäli haluaa. On siis ollut mahdollista kokeilla eri tyylejä nopealla aikataululla! Siitä huolimatta en ole vieläkään löytänyt sitä ominta tyyliäni, sellaista joka olisi soveliaan näköinen mutta niin helppohoitoinen että sitä jaksaisi ylläpitää. Nyt olen jälleen saapunut pisteeseen jossa parranajo sylettää oikein reippaasti, ja olen ajatellut palata amish-tyyppisen naamakasvuston pariin ainakin joksikin aikaa. Minusta amishien viiksetön partamalli on jotenkin perverssillä tavalla hieno. Olen myös ymmärtänyt että heidän viiksettömyytensä johtuu siitä, että amishien mielestä nuo nenän alla sijaisevat räkäjarrut ovat liian militäärihenkisiä heidän rauhaarakastavalle elämäntavalleen sekä habitukselleen, ja siitä johtuen ne on ryhdytty ajelemaan pois. Tuo ajattelutapa sopii oikein hyvin myös meikäläiselle sivari-isänmaanpetturille ja antaumukselliselle establishmentin pilkkaajalle.

Liitänpä piruuttani tähän mukaan omakuvan jonka maalasin helmikuussa 2009. Siinä on sitä laiskan miehen lookkia, eli sänkitukkaa ja risupartaa.

Pikku lisäys: Niin, kenelläkö sitten on tyylikkäimmät turpajouhet? Kaikki kunnia Joulupukille, Kilmisterin Lemmylle ja ekstravaganttien viiksien vaalijoille, mutta ehdoton kärkinimi tällä listalla on bassovirtuoosi Leland Sklar. KVG, jos et usko!

No comments:

Post a Comment