No niin, paikalliset vaatehtimot on jälleen kierretty edullisehkojen riepujen metsästyksen merkeissä. Hyvä uutinen on se että rahaa ei juuri mennyt, huono se että... niin, oikeastaan tuo hyvä uutinen jo summaa huononkin. Moda Laakso ei sentään taaskaan pettänyt, sieltä löytyi jälleen yhdet mainiot Meyerin housut joita ei tietenkään voi olla liikaa. Ne maksoivat viittä senttiä vaille viisikymppiä. Väri nyt ei ollut mistään loistavimmasta päästä kun se oli tummanharmaa, mutta väliäkös tuolla kun laatu ja koko kerran ovat kohdallaan. Ja mukana seurannut vyö on todella staili, kätevää kun ei tarvitse ostella vöitä erikseen.
Olisihan sitä tietysti ollut tyrkyllä paljonkin semmoista kudetta joka oli vähän sinnepäin, mutta ei tässä oikein viitsi alkaa sellaisiin investoimaan. Mieluummin vähemmän ja parempaa kuin enemmän ja huonompaa, sano. Mutta erityiset pyyhkeet ja virtuaalikorvapuustit (läts) täytyy antaa Kappahlille, jonka tarjonta oli entistäkin kehnompaa. En muista olenko jo marissut tästä, mutta jokunen vuosi sitten sieltä löytyi vielä oikein mainioita paitoja ja taisinpa joskus ostaa ihan asialliset farkutkin. Mutta nyt siellä ei enää näytä olevan muuta kuin hirveitä lipareita.
Sen sijaan netin ihmeellisessä universumissa olisi jälleen tyrkyllä vaikka mitä kampetta joista tekisin kauppoja hetimiten jos siihen vain olisi finansiaalisia edellytyksiä. Aivan mahtavat Jo Ghostin solkikengät odottelisivat Saksan Amazonissa ottajaansa ja YOOXissa on tarjolla Roberto Cavallin käärmeennahkarotsi, yyberhienoja Jaipur Man Coden huiveja sekä useitakin upeita paitoja. Voi pirkele, miksei minulla voi olla enemmän rahaa? Minusta tulisi LOISTAVA miljonääri!
Tai no, olen minä aika pätevä alennusten metsästäjäkin, heheh.
Friday, July 20, 2012
Tuesday, July 17, 2012
YOOX -kokemuksia
YOOXista on nyt tullut tilatuksi sen verran kudetta, että voisi hieman ns. jakaa kokemuksia. Ties vaikka voisi olla jollekin fellow -vaatefriikille hyödyksi.
Mitään pelkkään tilaamiseen, toimituksiin tai palautuksiin liittyviä juttuja en välitä alkaa ruotimaan, niitä on varmasti käsitelty riittämiin muuallakin ja sitäpaitsi ko. mestan sivuilta löytyvät ohjeet lienevät tarpeeksi selkeät jos vain englanti taittuu. Sen voi kuitenkin sanoa, että minulla ei koskaan ole ollut YOOXin kanssa mitään ongelmaa mistään asiasta (muuten olisinkin lopettanut sieltä tilaamisen, minulla kun on tapana äänestää jaloillani ja/tai näppikselläni heti kun joku menee pieleen - se on kerrasta poikki ettäs tiijätte niin).
Ihan ensimmäinen juttu joka YOOXissa tulee vastaan on valikoima. Ja se on VALTAVA. Uutta tavaraa myös saapuu sivuille usein ja sitä tuleekin sitten kerralla paljon, sadoittain tai jopa tuhansittain (eräänä ikimuistoisena iltapuhteena kahlasin läpi miltei 7000 uutta vaatetta, sen jälkeen päässä surisikin normaalia enemmän ja silmät punoittivat kuin mandrillin persaus). Volyymin suuruus aiheuttaa sen että välillä tuotteita löytyy vääristä osioista, joskus kahdella identtisellä vaatteella saattaa olla eri hinta tms., mutta omien havaintojeni mukaan tällaisia virheitä sattuu loppupelissä suorastaan hämmästyttävän vähän. Tuotteiden etsimistä saattaa tosin vaikeuttaa se, että rajat kategorioiden välillä tuppaavat olemaan häilyviä - esim. ihan samat saappaat voisivat hyvinkin löytyä otsikon "ankle boots", "boots" tai "combat boots" alta.
Toinen juttu ovat sitten kokomerkinnät (tämä pätee nyt ainakin miesten puolella, naisten kokomerkintöihin ja käytäntöjen eriävyyksiin en ole perehtynyt ollenkaan). Minä itse olen kotimaisten vaatekauppojen mukaan S -kokoa silloin kun puhutaan takeista ja paidoista, mutta YOOXissapa olenkin ehdoton M. Koot ovat siis merkintään nähden "liian" pieniä. Numeroiden mukaan taas koon 48 paita tai takki on minulle sopiva. Mutta hommaapa hämmentävät entisestään muut mittayksiköt: Joidenkin paitojen koot ilmoitetaan kauluksen mukaan tuumina ja joillain valmistajilla on sitten aivan omat omituiset yksikkönsä. Etenkin espanjalaiset kokomerkinnät aiheuttivat aluksi hieman päänvaivaa, ja samoin ns. Converse -taulukon mukaiset kengännumerot. Kengistä puhuttaessa on tietenkin liikkeellä myös britti- ja jenkkikokoja. Nämä ovat tietenkin sikäli ihan normikauraa että koko 40 on 40 Italiassakin, eikä siinä sen kummempaa. Se kyllä hiukan hämäsi, kun eräs japanilainen designeri ilmoitti kenkienkin koot S-M-L -asteikolla... Mutta kokojen muuntotaulukot löytyvät aina jokaisen tuotteen omalla sivulla olevaa näpykkää klikkaamalla mikäli niissä on jotakin poikkeavaa. Lisäksi ilmoitetaan sekin, jos vaate onkin isompi tai pienempi kuin kokomerkinnästä voisi päätellä ("fits small" tai "fits large").
Kuvia tuotetta kohti on yleensä tasan yksi tai kaksi. Kengät kuvataan tyypillisesti sekä sivulta että päältä, toisinaan on jokin muu kuvakulma. Takit, paidat ja housut on kuvattu edestä ja takaa. Kuvia ei siis ole liikaa, mutta ne saa riittävän isoiksi. Itse pidän tuosta kovasti, sillä tarpeeksi suuri ja tarkka kuva antaa jo jonkinlaisen käsityksen myöskin pintamateriaalista. Esim. kovin liukaspintaisilta lipareilta vaikuttavat takit ja likaantumisaroilta näyttävät kengät on siis helppo hoksata heti. Ja tietenkin on aina hyvä, mitä enemmän yksityiskohtia vaatteesta näkee - siitä voi jo päätellä laadustakin jotakin. Materiaaleista muuten sen verran, että ne ilmoitetaan jokaisesta tuotteesta täsmällisesti. Siitä on ollut iso hyöty, sillä itse en suostu käyttämään aidosta villasta tehtyjä paitoja (kutittavat perhanat) ja suhtaudun varauksella kaikenmaailman synteettisiin materiaaleihin.
Hintataso onkin monipiippuinen juttu. Jotkut tuotteet ovat jo ns. normaalihinnalla halpoja, ja sitten on sitä toistakin äärilaitaa eli monen tuhannen euron hintaisia nahkatakkeja, koriste-esineitä, huonekaluja sun muuta. Suurin osa kuitenkin sijoittuu näiden välimaastoon. Erilaisia alennuskampanjoita on todella usein ja saapuvat tuotteet päätyvät melko nopeasti myytäviksi halvemmalla. Ei siis kannata rynnätä suinpäin ostamaan jos näkee jotakin hienoa, vaan voi harkita ja odotellakin. Ja jos jokin kampe menee sivu suun, sitä ei kannata surra - voi nimittäin olla aivan varma, että jossain vaiheessa tai ehkä jo piankin tyrkylle saapuu jotakin vielä hienompaa. YOOXissa on myös ollut havaittavissa se trendi, että erillisen alennuskampanjan jälkeen hinnat laskevat entisestään. Ja jos on oikein pihi tai jaksaa muuten odotella, niin se odottelu saattaa kannattaa: Lopulta alennusprosentti voi olla suorastaan huikea. Esim. itse maksoin 42 euroa hatusta, jonka lähtöhinta oli siinä 270 euron hujakoilla...
Luulenpa että sellaista yksilöä ei olekaan, joka ei voisi löytää YOOXista jotakin omaan tyyliinsä sopivaa. Paitsi lukumäärältään, valikoima on laaja myös tyylillisesti... Modernia design -huttua on tietysti tyrkyllä runsain määrin, mutta myös tiukan perinnehenkistä ja laadukasta pukinetta löytyy paljon, kunhan vain viitsii etsiä. Valtava valikoima saattaa aluksi lannistaa ja sivut vaikuttaa hieman sekavilta, mutta niiden kanssa pääsee pian sinuiksi ja hakutoimintoja käyttämällä sivuilla pystyy sukkuloimaan todella nopeasti.
Itseäni YOOXissa viehättää eniten löytämisen ilo - edelleen, vaikka vaatevarastoa ei välttämättä tarvitsisikaan kartuttaa. Toisaalta juuri siitä syystä voikin keskittyä niihin kaikkein spesiaalimpiin tapauksiin. Pelkkä bongaaminenkin on mukavaa, eikä tilausta tarvitse olla heti nakuttamassa hullunkiilto silmissä.
Edit: Katso myös http://harlekiinisyndrooma.blogspot.fi/2014/01/yoox-kokemuksia-osa-ii.html
Mitään pelkkään tilaamiseen, toimituksiin tai palautuksiin liittyviä juttuja en välitä alkaa ruotimaan, niitä on varmasti käsitelty riittämiin muuallakin ja sitäpaitsi ko. mestan sivuilta löytyvät ohjeet lienevät tarpeeksi selkeät jos vain englanti taittuu. Sen voi kuitenkin sanoa, että minulla ei koskaan ole ollut YOOXin kanssa mitään ongelmaa mistään asiasta (muuten olisinkin lopettanut sieltä tilaamisen, minulla kun on tapana äänestää jaloillani ja/tai näppikselläni heti kun joku menee pieleen - se on kerrasta poikki ettäs tiijätte niin).
Ihan ensimmäinen juttu joka YOOXissa tulee vastaan on valikoima. Ja se on VALTAVA. Uutta tavaraa myös saapuu sivuille usein ja sitä tuleekin sitten kerralla paljon, sadoittain tai jopa tuhansittain (eräänä ikimuistoisena iltapuhteena kahlasin läpi miltei 7000 uutta vaatetta, sen jälkeen päässä surisikin normaalia enemmän ja silmät punoittivat kuin mandrillin persaus). Volyymin suuruus aiheuttaa sen että välillä tuotteita löytyy vääristä osioista, joskus kahdella identtisellä vaatteella saattaa olla eri hinta tms., mutta omien havaintojeni mukaan tällaisia virheitä sattuu loppupelissä suorastaan hämmästyttävän vähän. Tuotteiden etsimistä saattaa tosin vaikeuttaa se, että rajat kategorioiden välillä tuppaavat olemaan häilyviä - esim. ihan samat saappaat voisivat hyvinkin löytyä otsikon "ankle boots", "boots" tai "combat boots" alta.
Toinen juttu ovat sitten kokomerkinnät (tämä pätee nyt ainakin miesten puolella, naisten kokomerkintöihin ja käytäntöjen eriävyyksiin en ole perehtynyt ollenkaan). Minä itse olen kotimaisten vaatekauppojen mukaan S -kokoa silloin kun puhutaan takeista ja paidoista, mutta YOOXissapa olenkin ehdoton M. Koot ovat siis merkintään nähden "liian" pieniä. Numeroiden mukaan taas koon 48 paita tai takki on minulle sopiva. Mutta hommaapa hämmentävät entisestään muut mittayksiköt: Joidenkin paitojen koot ilmoitetaan kauluksen mukaan tuumina ja joillain valmistajilla on sitten aivan omat omituiset yksikkönsä. Etenkin espanjalaiset kokomerkinnät aiheuttivat aluksi hieman päänvaivaa, ja samoin ns. Converse -taulukon mukaiset kengännumerot. Kengistä puhuttaessa on tietenkin liikkeellä myös britti- ja jenkkikokoja. Nämä ovat tietenkin sikäli ihan normikauraa että koko 40 on 40 Italiassakin, eikä siinä sen kummempaa. Se kyllä hiukan hämäsi, kun eräs japanilainen designeri ilmoitti kenkienkin koot S-M-L -asteikolla... Mutta kokojen muuntotaulukot löytyvät aina jokaisen tuotteen omalla sivulla olevaa näpykkää klikkaamalla mikäli niissä on jotakin poikkeavaa. Lisäksi ilmoitetaan sekin, jos vaate onkin isompi tai pienempi kuin kokomerkinnästä voisi päätellä ("fits small" tai "fits large").
Kuvia tuotetta kohti on yleensä tasan yksi tai kaksi. Kengät kuvataan tyypillisesti sekä sivulta että päältä, toisinaan on jokin muu kuvakulma. Takit, paidat ja housut on kuvattu edestä ja takaa. Kuvia ei siis ole liikaa, mutta ne saa riittävän isoiksi. Itse pidän tuosta kovasti, sillä tarpeeksi suuri ja tarkka kuva antaa jo jonkinlaisen käsityksen myöskin pintamateriaalista. Esim. kovin liukaspintaisilta lipareilta vaikuttavat takit ja likaantumisaroilta näyttävät kengät on siis helppo hoksata heti. Ja tietenkin on aina hyvä, mitä enemmän yksityiskohtia vaatteesta näkee - siitä voi jo päätellä laadustakin jotakin. Materiaaleista muuten sen verran, että ne ilmoitetaan jokaisesta tuotteesta täsmällisesti. Siitä on ollut iso hyöty, sillä itse en suostu käyttämään aidosta villasta tehtyjä paitoja (kutittavat perhanat) ja suhtaudun varauksella kaikenmaailman synteettisiin materiaaleihin.
Hintataso onkin monipiippuinen juttu. Jotkut tuotteet ovat jo ns. normaalihinnalla halpoja, ja sitten on sitä toistakin äärilaitaa eli monen tuhannen euron hintaisia nahkatakkeja, koriste-esineitä, huonekaluja sun muuta. Suurin osa kuitenkin sijoittuu näiden välimaastoon. Erilaisia alennuskampanjoita on todella usein ja saapuvat tuotteet päätyvät melko nopeasti myytäviksi halvemmalla. Ei siis kannata rynnätä suinpäin ostamaan jos näkee jotakin hienoa, vaan voi harkita ja odotellakin. Ja jos jokin kampe menee sivu suun, sitä ei kannata surra - voi nimittäin olla aivan varma, että jossain vaiheessa tai ehkä jo piankin tyrkylle saapuu jotakin vielä hienompaa. YOOXissa on myös ollut havaittavissa se trendi, että erillisen alennuskampanjan jälkeen hinnat laskevat entisestään. Ja jos on oikein pihi tai jaksaa muuten odotella, niin se odottelu saattaa kannattaa: Lopulta alennusprosentti voi olla suorastaan huikea. Esim. itse maksoin 42 euroa hatusta, jonka lähtöhinta oli siinä 270 euron hujakoilla...
Luulenpa että sellaista yksilöä ei olekaan, joka ei voisi löytää YOOXista jotakin omaan tyyliinsä sopivaa. Paitsi lukumäärältään, valikoima on laaja myös tyylillisesti... Modernia design -huttua on tietysti tyrkyllä runsain määrin, mutta myös tiukan perinnehenkistä ja laadukasta pukinetta löytyy paljon, kunhan vain viitsii etsiä. Valtava valikoima saattaa aluksi lannistaa ja sivut vaikuttaa hieman sekavilta, mutta niiden kanssa pääsee pian sinuiksi ja hakutoimintoja käyttämällä sivuilla pystyy sukkuloimaan todella nopeasti.
Itseäni YOOXissa viehättää eniten löytämisen ilo - edelleen, vaikka vaatevarastoa ei välttämättä tarvitsisikaan kartuttaa. Toisaalta juuri siitä syystä voikin keskittyä niihin kaikkein spesiaalimpiin tapauksiin. Pelkkä bongaaminenkin on mukavaa, eikä tilausta tarvitse olla heti nakuttamassa hullunkiilto silmissä.
Edit: Katso myös http://harlekiinisyndrooma.blogspot.fi/2014/01/yoox-kokemuksia-osa-ii.html
Saturday, July 7, 2012
Hankintaa ja vyötärömittaa
Zäbädäi, sanoi entinen mies kun savupiippuun putosi. Niin sitä on vain taas kuulkaas tullut tehtyä jokusia uusia vaateostoksia joista tässä sananen. Merkillepantavaa on erityisesti se, että nyt olen pysytellyt ns. järkilinjalla - siinä määrin kun se nyt näin vinksahtaneen jannun kohdalla on mahdollista, hoho.
Jack & Jonesin pitkä, irrotettavalla hupulla varustettu syystakki sekä Sweet Yearsin lyhyt, niinikään hupullinen untuvatakki saivat kunnian liittyä varusteluettelooni. Nämähän eivät ole mitään hienostelukudetta, vaan ihan ulkoilukäyttöä varten. Molemmat olivat suoraan sanottuna halpoja jo normaalihintaisinakin ja kun päälle lätkäistiin vielä parinkymmenen prosentin alennus, niin kannatti tilata. Ensinmainittu maksoi 52 euroa ja jälkimmäinen 68 euroa. Lisäksi saapui G-Star Rawin "Jeep cap" -tyylinen lippapipo, joka on erittäin kätevä tällaiselle rillipirulle silloin kun on kylmä ja sataapi räpäskää tahi lunta, eli usein. Se kustansi 12 euroa. Ja olipa pakaasissa vielä espanjalaisen Z-Brandin molskihousut, hinta 39 euroa. Lieneekö meikäpojasta tällä vauhdilla tulossa molskifetisisti, vai onko jo tullut... Mutta minkäs teet, kun on niin pirkaleen miellyttävä ja lämmin materiaali se. Todettakoon vielä, että kaikki edellämainitut ovat todella asiallista tekoa ja varmasti vähintään hintansa väärtejä.
Erityisesti housujen kanssa on tässä ollut se tilanne, että on pitänyt aloittaa likimain nollasta. Jokunen vuosi sitten olin nimittäin sellaisessa pirunkurimuksessa, että ruoka ei maistunut ollenkaan enkä saanut nukuttuakaan. Sitten sain tuohon ongelmaan lääkityksen, ja johan rupesi syöminen ja nukkuminen sujumaan! Pikku sivuvaikutuksena paino nousta kihahti hiukan, tai tarkalleen ottaen melko paljon eli reilut (hyvinkin reilut) parikymmentä kiloa. Se on näin pienessä käppänässä jo tuntuva ja näkyvä määrä. Mutta kerrankin oli se tilanne, että suomalaiselle vartalotyypille suunnitellut housut alkoivat pysyä jalassa ilman vyötä!
Lopulta fiilis alkoi olla sen verran hyvä, että saatoin lopettaa lääkityksen. Ja vaikka ruoka upposi yhä ja unikin tuli silmään (hyi), niin paino alkoi laskea. Ja laskea. Ja laskea... Siinä se sitten laski, about vuoden kuluttua oltiin liki tuon 20 kiloa kevyempiä. Eivätkä housut enää pysyneet jalassa.
Jack & Jonesin pitkä, irrotettavalla hupulla varustettu syystakki sekä Sweet Yearsin lyhyt, niinikään hupullinen untuvatakki saivat kunnian liittyä varusteluettelooni. Nämähän eivät ole mitään hienostelukudetta, vaan ihan ulkoilukäyttöä varten. Molemmat olivat suoraan sanottuna halpoja jo normaalihintaisinakin ja kun päälle lätkäistiin vielä parinkymmenen prosentin alennus, niin kannatti tilata. Ensinmainittu maksoi 52 euroa ja jälkimmäinen 68 euroa. Lisäksi saapui G-Star Rawin "Jeep cap" -tyylinen lippapipo, joka on erittäin kätevä tällaiselle rillipirulle silloin kun on kylmä ja sataapi räpäskää tahi lunta, eli usein. Se kustansi 12 euroa. Ja olipa pakaasissa vielä espanjalaisen Z-Brandin molskihousut, hinta 39 euroa. Lieneekö meikäpojasta tällä vauhdilla tulossa molskifetisisti, vai onko jo tullut... Mutta minkäs teet, kun on niin pirkaleen miellyttävä ja lämmin materiaali se. Todettakoon vielä, että kaikki edellämainitut ovat todella asiallista tekoa ja varmasti vähintään hintansa väärtejä.
Erityisesti housujen kanssa on tässä ollut se tilanne, että on pitänyt aloittaa likimain nollasta. Jokunen vuosi sitten olin nimittäin sellaisessa pirunkurimuksessa, että ruoka ei maistunut ollenkaan enkä saanut nukuttuakaan. Sitten sain tuohon ongelmaan lääkityksen, ja johan rupesi syöminen ja nukkuminen sujumaan! Pikku sivuvaikutuksena paino nousta kihahti hiukan, tai tarkalleen ottaen melko paljon eli reilut (hyvinkin reilut) parikymmentä kiloa. Se on näin pienessä käppänässä jo tuntuva ja näkyvä määrä. Mutta kerrankin oli se tilanne, että suomalaiselle vartalotyypille suunnitellut housut alkoivat pysyä jalassa ilman vyötä!
Lopulta fiilis alkoi olla sen verran hyvä, että saatoin lopettaa lääkityksen. Ja vaikka ruoka upposi yhä ja unikin tuli silmään (hyi), niin paino alkoi laskea. Ja laskea. Ja laskea... Siinä se sitten laski, about vuoden kuluttua oltiin liki tuon 20 kiloa kevyempiä. Eivätkä housut enää pysyneet jalassa.
Subscribe to:
Posts (Atom)