Lendinin Cirot

Sirot? Vai kirot? En tiedä, mutta sen tiedän että asustefascisti-herrasmiehenkin repertuaarissa on syytä olla jalkineita joiden keralla on mahdollisimman miellyttävää harjoittaa tointa jota varten Luontoäiti on kehittänyt jaloiksi kutsutut alaraajat.

Nämä ovat siis justiinsakin tätä osastoa. Ja kyllä, nämäkin ovat peräisin sieltä YOOXista. Siellä on nimittäin nyt ollut julmat alennukset... Näidenkin hinta putosi sadastakolmestakympistä 83 euroon. Ja kun toimituskulujakaan ei peritty, niin kaipa voisi jo sanoa että halvalla lähtivät. Värivalikoimassa olisi ollut myös tummemman ruskeaa ja vielä vaaleampaa vaihtoehtoa, mutta päätin kerrankin kulkea sitä kultaista (tai pikemminkin beigeä) keskitietä...

Ciro Lendinit eivät ehkä kuulu kenkien supersarjaan, mutta näiden työnlaatu on kyllä vakuuttavaa. Pohjat on liisteröity ja ommeltu kiinni siihen malliin, että viimeisen käyttöpäivän voisi olettaa olevan vuosien päässä edessäpäin. Ainoa miinus tulee nauhojen mitasta: Lendinin mamman poika on varustanut kenkänsä arviolta kymmenen senttiä turhan lyhyillä naruilla. Mutta katsotaanpa nyt, miten niiden kanssa pärjäillään vai pitääkö ne vaihtaa.

Varsinaisia käyttökokemuksia ei vielä ole, sillä säätila ei ole innostanut minkäänlaiseen reippailuun. Pihakin on niin kurainen, että sinne ei ole syytä uskaltautua ilman saappaita. Mutta sisätiloissa suoritettujen testailujen perusteella tuntuma on oikein miellyttävä.

Hintaansa nähden ja muutenkin nämä olivat oikein mukava yllätys, se jos mikä on varmaa. Ja nytpä tässä odotellaankin jo seuraavaa pakaasia Italiasta. Tulollaan on olohousua ja kesäpaitaa ja takkia. Housut ja paidat sopivat varmasti, mutta takin koko hiukan mietityttää. Mikäli se jää näille leveysasteille eikä lähde sopimattoman käytöksen vuoksi takaisin Saapasmaahan, siitäkin pitänee ottaa kuvia ja rustailla merkintä tänne.

Viheriät Viviennet

Nämä likimain minisuksen mittaiset, Vivienne Westwoodin suunnittelemat Seitsemän Peninkulman Saappaat (tai no, Parin Kilsan Solkikengät nyt kumminkin) loikkasivat silmilleni YOOXin sivuilta jo aikoja sitten. Loikkasivat siitäkin huolimatta että kuvassa esiintyivät mustat versiot, ja sitten kun selvisi saatavilla olevan vihreitäkin yksilöitä, niin alkoi olla likimain selvää että moiset vielä tulisivat sulostuttamaan hienostuneita jalkojani.

Asiassa oli vain yksi mutta ja se oli hinta. Mikäpäs muukaan! Vaikka onkin järkevämpää ostaa yhdet todella hienot kengät hiukan yli 200 eurolla kuin kahdet ei-ihan-niin-hienot hiukan yli satasella pari, on se sellainen rahamäärä että pistää kitupiikin harkitsemaan ostosta enemmän kuin kahdesti. Niinpä päätin odottaa, kunnes hinta putoaisi tai sopivankokoisia vihreitä kenkiä olisi enää yksi pari jäljellä. Odottelua kestikin pitkään, varmaankin puolitoista kuukautta, mutta lopulta joku ryökäle sitten osti toiseksi viimeisen parin. Ja minä ryökäle viimeisen heti sen jälkeen.

Seitsemän arkipäivän kuluttua koitti se suuri hetki jolloin pääsin aukomaan kenkälaatikkoa, hallelujaa, aamen. Ensivaikutelma oli sama kuin Jo Ghost Positanojen kanssa taannoin: Kengät näyttivät boksissaan tolkuttoman pitkiltä. Kärjen pyöreä muotoilu korostaa mittaa entisestään, mutta toisaalta kengät ovat myös todella kapeat - eivät kuitenkaan liiaksi.

Viimeistelyä voi pitää korkeatasoisena. Vihreä väri ei tosin ole aivan tasainen, vaan siinä on pieniä sävyeroja. Ymmärrän jos sellainen häiritsee, mutta minua se ei haittaa. Se ikäänkuin kuuluu asiaan, jälleen kerran. Sitäpaitsi kengissä on niin paljon tyylikkäitä yksityiskohtia, että ne korvaavat mokoman "puutteen" moninkertaisesti.

Soljin varustetut kengät eivät yleensä ole olleet suosikkejani noin niinkuin mukavuustekijöiden suhteen. Minusta on sietämätöntä, jos kantapää pääsee kävellessä nousemaan hiukankin kengän sisällä ja useimmiten solkea joutuu kiristämään ns. tappiin asti etteivät kengät lonksuisi jalassa. Ja sitten ne jo puristavat siitä soljen kohdalta... Näiden kenkien kohdalla tuota ongelmaa ei oikeastaan ole. Soljet saa riittävän tiukalle, mutta silti tuntuma on jokseenkin mukava. Ei hyvän nauhakengän veroinen, mutta kuitenkin. Asiassa auttaa paitsi kenkien materiaali (pehmeämpää ja miellyttävämmän tuntuista nahkaa en ole ikinä kengissä nähnyt tai tunnustellut), myös sivussa olevat jousto-osat. Jotka muuten ovat riittävän suuret ollakseen todella hyödyksi toisin kuin monissa muissa kengissä, sekä riittävän pienet ollakseen vielä siedettävän näköiset - jälleen toisin kuin monissa muissa kengissä.

Tietenkin kengät vielä muotoutuvat aikojen saatossa ja kilometrien kertyessä. Niin että antaapa lämpimien syyskelien vain jatkua, että pääsee polkemaan!