Juu, tuossa nyt pari uusinta hattuhankintaa silmienne pällisteltäväksi. On hivenen paradoksaalista että minulla on aika monta hattua, vaikken tykkää ollenkaan käyttää niitä. Mutta joskus on pikkuinen pakko, kuten esim. sateella, etteivät rillit kastu. Rillien kastumista nimittäin inhoan vielä enemmän kuin hatun käyttöä. Ja sitten ovat tietenkin ne tilanteet, kun puuhastelee ulkona jotakin eikä halua että hiukset liisteröityvät naamaan tai em. rilleihin. Silloin hattu tahi lakki palvelee hiuspantana, tai mitä nimitystä siitä nyt haluaakin käyttää.
Baker boy- eli leipuripoikalätsä on kunnianarvoisan Failsworthin tuotantoa. Tilasin sen Amazonista ja hinta oli lähestyskuluineen 53 euroa ja 74 senttiä. Tuosta voi jo sanoa, että se ei ollut liikaa! Lakki on laatutyötä ja kuten mukana saapuneesta sertifikaatista voipi lukea, ehtaa ja suojeltua Harris-tweediä. Jos kaipaa tämäntyyppistä pääkappaletta, Failsworthia voi suositella varauksetta. Hinta-laatusuhde ei nimittäin tästä juuri parane.
Baker boy- eli leipuripoikalätsä on kunnianarvoisan Failsworthin tuotantoa. Tilasin sen Amazonista ja hinta oli lähestyskuluineen 53 euroa ja 74 senttiä. Tuosta voi jo sanoa, että se ei ollut liikaa! Lakki on laatutyötä ja kuten mukana saapuneesta sertifikaatista voipi lukea, ehtaa ja suojeltua Harris-tweediä. Jos kaipaa tämäntyyppistä pääkappaletta, Failsworthia voi suositella varauksetta. Hinta-laatusuhde ei nimittäin tästä juuri parane.
Lierihattu taasen on Hollywood Trading Co.:n (tunnettu paremmin lyhenteellä HTC) aikaansaannos ja jos siitä löytyviin merkintöihin on luottamista, se on tehty Italiassa ehdasta Panamassa kudotusta oljesta. Mutta oli miten oli, se on juuri sopivan ekstravagantti meikäläisen nuppiin, suojaa mainiosti auringolta ja oli ehdottoman kätevä mm. sen kesähelteisen valokuvaussession aikana jonka breikillä nappasin tuon selffieotoksen.
