Friday, December 27, 2013
Alennusmyyntiraportti, lyhyt
Perinteinen Välipäivien Alennusmyyntikierros on suoritettu. Ostin Sitarista farkkupaidan (17, 95) ja Seppälästä kaksi mustaa T -paitaa (yht. 25,90). Farkkupaita meinasi tosin jäädä ostamatta helvetillis-perkeleellisen pitkien kassajonojen vuoksi. Mutta jonotinpa sitten kuitenkin, koska kauneutensa ja farkkupaitojensa vuoksi on kärsittävä. Ja kärsimyshän tunnetusti jalostaa ihmistä jumalten (lue: Cthulhun) ravinnoksi.
Saturday, November 9, 2013
Armaani Ziins
Malli on tosi jees. Ja istuu. Ei roiku kuin säkki hartioilta, eikä mahdu vompattia helman alle. Tosin pitää huomauttaa että olin juuri ennen kuvauksia (thanx Riitta) nauttinut runsaan aterian jälkiruokineen. Takki mahtui sentään kiinni. Ja housutkin.
Tykkään tuosta nappikiinnityksestä. Se tuo sopivan vanhahtavaa fiilistä. Ja noiden rinnuksessa olevien vetoketjujen alta löytyvät ihka oikeat ja käyttökelpoiset taskut.
Niin että taas voi kehua itseään ja hyvää makuaan, hahaa! Sekä ruuan että nahkarotsien suhteen. *RÖYH*
Sunday, August 18, 2013
Pitone crust nuvolato
Näiden käärmevainaan kuorikerroksesta valmistettujen Jo Ghost -merkkisten kävelimien alkuperäishinta huiteli yli 500 eurossa ja se on peräti järkyttävä määrä rahaa, en maksaisi niin paljoa edes tarunomaisen Grootslang -luolakäärmeen nahasta koppuloiduista bootseista. Mutta kun hinta viimein tipahti hivenen alle kahdensadan, niin sitten rupesi kelpaamahan. Ostopaikka oli Saksan Amazon.
Kärmeksennahka on tietysti staili mutta myös todella mukava jalkinemateriaali. Nämäkin tuntuivat heti miellyttäviltä jalkaan ja koko (40) on tismalleen oikea. Korko on suora ja sopivan matala ja sietää ollakin, en minä ala enää hoiperrella millään kusiluistimilla joissa on joku helvatan kahden ja puolen tuuman vino korko, sellainen urheilu on jo aikoja sitten taaksejäänyttä glamrock -elämää.
Julkisilla paikoilla liikkuessani en olekaan nyt vähään aikaan käyttänyt mitään muita kenkiä kuin näitä ja muotoutuminen on päässyt oikein mukavaan alkuun. Tyypilliseen Jo Ghostin tyyliin nämä ovat laatutavaraa kaikkinensa eikä huomautettavaa löydy. Minulla on vuosien saatossa ollut vaikka minkälaisia ja ties missä valmistettuja bootseja ja saappaita, ja nämä kuuluvat ehdottomaan ykköskaartiin yhdessä aikoinaan kirpparilta löytyneiden venezuelalaisten liskonnahkasaappaiden kanssa, jotka menin myymään jossain käsittämättömässä typeryyden puuskassa.
Thursday, July 25, 2013
Mustan lampaan nahka
Uskaltaisinpa (ja uskallankin) väittää, että tuolla pääoman poistumalla rotsi on todellakin Hintansa Väärti. Bulkkirompetta myyvissä kaupoissa testaamani takinlipareet ja muka-spesiaalimestojen tyrkyttämät häpeälliset B3 -kopiot jäävät armotta toiseksi sekä materiaaleissa että työn laadussa. Jonkun Aeron tai Lewisin lentorotsit voisivat jo olla eri maata, mutta niinpä hinnatkin ovat toista luokkaa.
Ei tämäkään pukine silti ole mikään täydellisyyden huipentuma, vaan rutinan aihetta löytyy. Ensinnäkin kauluksen kiinnityssysteemi (joka näkyy kuvassa erittäin huonosti) on tyystin lapsellinen pikku metallitappeineen ja vastakappaleina toimivine reikineen, joissa ei ole edes minkään sortin vahvikkeita. Voipi olla että asennutan siihen vielä kunnon nepparit. Ja sitten ovat nuo ylhäällä sijaitsevat kaksi vetskaria, jotka eivät pidä sisällään pitkänomaisia "karttataskuja" eivätkä minkäänlaisia muitakaan taskuja, vaan ovat pelkät koristeet. Jos olisin jenkeistä kotoisin, käyttäisin niistä laatusanaa "gimmicky". Viimeinen valituksenaihe on se, että minkäänlaista povitaskua ei ole. Onneksi sivutaskuissa on sentään vetoketjut, joten lompuukin saa tarvittaessa niihin turvalliseen jemmaan.
Mutta oli miten oli, takki on tosi hyvin tehty ja jämäkkä olematta silti kömpelön ja painavan tuntuinen. Mitoitus on todella nafti kuten Italian tuotteissa tuppaa olemaan tapana eikä ns. ylimääräistä tilaa juuri ole. Ei tähän sonnustautuneena olisi järin mukava ohjastella Moto Guzzia tai Indian Chiefiä, mutta Allard J2X onkin sitten jo toinen juttu... Varmasti hyvä, asiallinen ja ennenkaikkea lämmin hankinta joka kestää täältä ikuisuuteen ja vain paranee käytön myötä.
Tuesday, July 16, 2013
Alen nus-myynnit
Jaujauu, taas on Suuren Alennusmyyntiraportin aika! Tätähän kaikki odottivat huulet sinisinä ja posket punaisina!
Ensimmäiseksi matkani suuntautui Herrainvaatehtimo-Pukuliike Citymarketin miestenvaateosastolle. Eikä kuulkaas pidä ollenkaan väheksyä Herrainvaatehtimo-Pukuliike Citymarketin miestenvaateosastoa, sillä sieltä olen tehnyt moniaita löytöjä joiden hinta-laatusuhteeseen eivät Saapasmaan designereiden kuteet yllä vaikka alennusprosentti olisi yhdeksänkymmentä! Eikä Sitari pettänyt tälläkään kertaa: Mukaan lähti yksi lyhythihainen oleilupaita about kuuden euron hintaan sekä kympin maksanut korkeakauluksinen neule. Ja siinä on vetoketjukin ja kaikki, ihan suuren maailman tyyliin! Ai niin, ja ostinhan minä vielä piponkin. Oikein suomalainen pipo suomalaiseen päähän, valmistaja joku Nevertex vai mikä se oli, hinta 15,95. Mistäs sitä koskaan tietää koska tulee pakkanen. Supertulivuori voi räjähtää vaikka huomenna ja sitten tulee monen vuoden talvi ja tuhkaa sataa taivaalta, on meinaan syytä olla varautunut mokomaan laadukkaalla pipolla.
Seuraava pysäkki oli Kappahl. Sieltäkin löytyi oleskelupaita, oikein hyvä ja sininen. Mutta Cara Fashionista ei sitten löytynytkään mitään, siellä on joskus ollut ihan asiallisia nahkarotseja mutta nyt oli vain polyuretaanirotseja, hyissatanas. Ja niin kalliita farkkuja että riitti kun niistä näki hintalapun.
Seppälästä oli tarkoitus ostaa musta T-paita koska siellä sattuu olemaan oikein helkkarin hyviä mustia T-paitoja. Ekana en kumminkaan meinannut löytää koko paitoja kun ne oli tungettu jollekin snadille hyllylle karmivanväristen riepujen välittömään läheisyyteen, jolloin aistini diskomfortoituivat. Mutta löysinpäs ne sitten kuitenkin ja pinosta yhden S-koon paidan jonka otin mukaani, hinta 12,95. Se ei kylläkään ollut minkään sortin halvennuksessa mutta niin hyvästä paidasta voi maksaa normihinnankin.
Riksun Moda Laakson miestenosasto oli muuttanut alakerrasta (ko. tila oli kokonaan suljettu) yläkertaan, kutistunut kuin entinen lintu maailmanlopun edellä ja vaikutti myös potevan keskimääräistä vakavampaa verenvähyyttä. Kauan en jaksanut siellä pyöriä vaan lähdin pois, niin kiirellä että unohdin käydä apteekissa. Mutta se nyt ei oikeastaan kuulu tähän saagaan.
Eli neljä paitaa ja yksi pipo. Paitapainotteisuus ei ollut mikään ylläri mutta snadi harmi, en minä odottanutkaan löytäväni farkkuja tai muita julkisilla paikoilla käytettäviksi sopivia housuja, mutta olisi ollut mukava saada messiin edes yhdet ns. olohousut. Niille kun on aina tarvista... Mutta ilmeisesti jossain laissa on määrätty, että Suomessa saa myydä vain mustia tai harmaita verkkareita tai collegehousuja ja sensellaisia - paitsi erittäin harvoin myönnettävällä poikkeusluvalla, jolloin tummansininenkin on sallittu. Mustat, harmaat ja sinisetkin kyllä kelpaisivat hätätilassa, mutta sitten tulee eteen koko-ongelma. S-kokoiset olohousut tuntuvat tässä maassa olevan harvemmassa kuin kanan hampaat, varsinkin jos niistä ei ole valmis maksamaan viittäkymppiä. Mihinkä hittoon ne kaikki oikein joutuvatkaan?
Semmoiset alet oli tällä kertaa, katsellaanpa sitten joulun jälkeen taas tarjontaa. Joko marmatuksen kera tahi ilman!
Ensimmäiseksi matkani suuntautui Herrainvaatehtimo-Pukuliike Citymarketin miestenvaateosastolle. Eikä kuulkaas pidä ollenkaan väheksyä Herrainvaatehtimo-Pukuliike Citymarketin miestenvaateosastoa, sillä sieltä olen tehnyt moniaita löytöjä joiden hinta-laatusuhteeseen eivät Saapasmaan designereiden kuteet yllä vaikka alennusprosentti olisi yhdeksänkymmentä! Eikä Sitari pettänyt tälläkään kertaa: Mukaan lähti yksi lyhythihainen oleilupaita about kuuden euron hintaan sekä kympin maksanut korkeakauluksinen neule. Ja siinä on vetoketjukin ja kaikki, ihan suuren maailman tyyliin! Ai niin, ja ostinhan minä vielä piponkin. Oikein suomalainen pipo suomalaiseen päähän, valmistaja joku Nevertex vai mikä se oli, hinta 15,95. Mistäs sitä koskaan tietää koska tulee pakkanen. Supertulivuori voi räjähtää vaikka huomenna ja sitten tulee monen vuoden talvi ja tuhkaa sataa taivaalta, on meinaan syytä olla varautunut mokomaan laadukkaalla pipolla.
Seuraava pysäkki oli Kappahl. Sieltäkin löytyi oleskelupaita, oikein hyvä ja sininen. Mutta Cara Fashionista ei sitten löytynytkään mitään, siellä on joskus ollut ihan asiallisia nahkarotseja mutta nyt oli vain polyuretaanirotseja, hyissatanas. Ja niin kalliita farkkuja että riitti kun niistä näki hintalapun.
Seppälästä oli tarkoitus ostaa musta T-paita koska siellä sattuu olemaan oikein helkkarin hyviä mustia T-paitoja. Ekana en kumminkaan meinannut löytää koko paitoja kun ne oli tungettu jollekin snadille hyllylle karmivanväristen riepujen välittömään läheisyyteen, jolloin aistini diskomfortoituivat. Mutta löysinpäs ne sitten kuitenkin ja pinosta yhden S-koon paidan jonka otin mukaani, hinta 12,95. Se ei kylläkään ollut minkään sortin halvennuksessa mutta niin hyvästä paidasta voi maksaa normihinnankin.
Riksun Moda Laakson miestenosasto oli muuttanut alakerrasta (ko. tila oli kokonaan suljettu) yläkertaan, kutistunut kuin entinen lintu maailmanlopun edellä ja vaikutti myös potevan keskimääräistä vakavampaa verenvähyyttä. Kauan en jaksanut siellä pyöriä vaan lähdin pois, niin kiirellä että unohdin käydä apteekissa. Mutta se nyt ei oikeastaan kuulu tähän saagaan.
Eli neljä paitaa ja yksi pipo. Paitapainotteisuus ei ollut mikään ylläri mutta snadi harmi, en minä odottanutkaan löytäväni farkkuja tai muita julkisilla paikoilla käytettäviksi sopivia housuja, mutta olisi ollut mukava saada messiin edes yhdet ns. olohousut. Niille kun on aina tarvista... Mutta ilmeisesti jossain laissa on määrätty, että Suomessa saa myydä vain mustia tai harmaita verkkareita tai collegehousuja ja sensellaisia - paitsi erittäin harvoin myönnettävällä poikkeusluvalla, jolloin tummansininenkin on sallittu. Mustat, harmaat ja sinisetkin kyllä kelpaisivat hätätilassa, mutta sitten tulee eteen koko-ongelma. S-kokoiset olohousut tuntuvat tässä maassa olevan harvemmassa kuin kanan hampaat, varsinkin jos niistä ei ole valmis maksamaan viittäkymppiä. Mihinkä hittoon ne kaikki oikein joutuvatkaan?
Semmoiset alet oli tällä kertaa, katsellaanpa sitten joulun jälkeen taas tarjontaa. Joko marmatuksen kera tahi ilman!
Sunday, June 9, 2013
Hihkui käärien ruumiin farkkuun
Nonniin, tässä sitä on deniminä tunnettua kangasvärkkiä ja siitä kokoon koppuloituja vaatekappaleita Yours Trulyn arkistoista. Kaikki suhteellisen tuoreita hankintoja, eli eivät vielä lemua eikä puoliintumisaikakaan ole päässyt edes kunnolla alkuun.
Yläkuvien rotsi on merkiltään Levi`s Red Tab. Eikä siitä nyt kai sen kummempaa, luulisi että silmällä näkee millainen se on. Maksoi 125 rahayksikköä.
Alempien kuvatusten bleiserimallinen takki on Meltin Potin tuotantoa ja kustansi semmoiset 90 euroa. Farkut puolestaan ovat japanilaiset Blackoutit, niistä maksoin 18 euroa. No kidding, halvalla lähtivät! Ovat muuten tymäkkää tavaraa, jos olisin huumorimiehiä voisin kenties vitsailla jotakin atomipomminkestävyydestä mutta kun en ole niin en voi.
Eräässä kuvassa esiintyvä päähine taas on PerusSuomalaista designiä ja valmistettu kevyestä, kestävästä ja ehdottoman ekologisesta sataprosenttisesta muovista joka on tietenkin erittäin kesäinen ja alati suosittu materiaali.
Kuvat otti Riitta.
Friday, May 10, 2013
Finnwatch ja yli tuhat vainajaa
Bangladeshin tehdasromahduksen vahvistettujen kuolonuhrien määrä se senkuin suurenee päivä päivältä. Ensin oli 400, sitten päästiin kuuteensataan, sitten yhdeksäänsataan ja nyt lukema huitelee jo reilusti yli tuhannessa. Sillä lailla!
Ei minua se ihmetytä, että suomalaisia tiedotusvälineitä tai suomalaisia ylipäätään ei kiinnosta. Eikä sekään, ettei juuri ketään muutakaan kiinnosta. Enemmän ihmetyttäisi jos kiinnostaisi. Mutta kun kerran ei, niin täytyy tyytyä ihmettelemään Finnwatchin antamaa lausuntoa jonka mukaan Bangladeshin tekstiiliteollisuutta ei nyt tämän pikku insidentin takia kannata alkaa boikotoimaan, koska ala on siellä niin merkittävä naisten työllistäjä.
Niin että mitähän vittua? Kuinka kieroutunut logiikka tuossa nyt on taustalla? Meinaan vaan että minäkin olen aikamoisen hullu ja nihilisti, mutta tuo menee jopa minunkin käsityskykyni ylitse. Ensin on ollut niitä tehdaspaloja (viimeisimmästä olen kirjoittanutkin) joissa on kuollut väkeä pilvin pimein ja nyt tuli kerralla tuhat raatoa. Se on kauhea määrä. Mutta ilmeisesti sen merkitystä pienentää se kun ne olivat Bangladeshista. Ennen sanottiin että yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää, mutta nykyään yksi länsimaalainen ruumis näköjään vastaa vähintään viittätuhatta bangladeshilaista.
Onko se nyt sillä tavalla, että tekstiiliteollisuus saa huseerata kehitysmaissa ihan miten huvittaa koska se kerran työllistää naisia? En voi olla ihan varma, mutta olettaisin että nuo 1043 kuollutta (se on tätä kirjoittaessa se lukema, joka mediassa on mainittu) olisivat tällä hetkellä mieluummin elossa kuin elottomina, jos niiltä vielä pääsisi kysymään. Ja luulenpa myös, ettei se tekstiili- tai muunkaan teollisuuden palvelukseen meneminen ole mikään onnellisuuden tai edes elämänlaadun parantumisen tae, vaan saattaa myös olla ihan päinvastoin. Jos siirtyy yhdestä kurjuudesta toisenlaiseen kurjuuteen eikä elämä ole edelleenkään palaneen puupenninkään arvoinen, niin ainoa lisäarvo on siinä että länsimainen uuvatti saa muotikuteensa halvalla.
Ja sitten tulee Finnwatch ja sanoo että älkää boikotoiko. Oli sitten olevinaan mitä watchia vain, niin pohjimmiltaan kyse on tyypillisestä länsimaisten ääliöiden höpinästä jossa luullaan että kun mennään tehtaaseen töihin raatamaan orjapalkalla hengenvaarallisissa oloissa, niin se on muka jotenkin hieno juttu ja edistää tasa-arvoa tai ainakin sitä näkemystä siitä joka näillä Finnwatcheilla ja muilla maailmanhalaajaidiooteilla on. Ei se minusta oikein tasa-arvoiselta kuulosta että naiset tekevät orjatyötä eivätkä näe perhettään kuin pari kertaa vuodessa, ja sitten jonkun paikallisen poliitikon ja bisnesmogulin hallinnoima tehdas romahtaa niskaan.
Niin että haistappas Finnwatch vittu. Ja vieläpä pitkä kuin kalossi.
Ei minua se ihmetytä, että suomalaisia tiedotusvälineitä tai suomalaisia ylipäätään ei kiinnosta. Eikä sekään, ettei juuri ketään muutakaan kiinnosta. Enemmän ihmetyttäisi jos kiinnostaisi. Mutta kun kerran ei, niin täytyy tyytyä ihmettelemään Finnwatchin antamaa lausuntoa jonka mukaan Bangladeshin tekstiiliteollisuutta ei nyt tämän pikku insidentin takia kannata alkaa boikotoimaan, koska ala on siellä niin merkittävä naisten työllistäjä.
Niin että mitähän vittua? Kuinka kieroutunut logiikka tuossa nyt on taustalla? Meinaan vaan että minäkin olen aikamoisen hullu ja nihilisti, mutta tuo menee jopa minunkin käsityskykyni ylitse. Ensin on ollut niitä tehdaspaloja (viimeisimmästä olen kirjoittanutkin) joissa on kuollut väkeä pilvin pimein ja nyt tuli kerralla tuhat raatoa. Se on kauhea määrä. Mutta ilmeisesti sen merkitystä pienentää se kun ne olivat Bangladeshista. Ennen sanottiin että yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää, mutta nykyään yksi länsimaalainen ruumis näköjään vastaa vähintään viittätuhatta bangladeshilaista.
Onko se nyt sillä tavalla, että tekstiiliteollisuus saa huseerata kehitysmaissa ihan miten huvittaa koska se kerran työllistää naisia? En voi olla ihan varma, mutta olettaisin että nuo 1043 kuollutta (se on tätä kirjoittaessa se lukema, joka mediassa on mainittu) olisivat tällä hetkellä mieluummin elossa kuin elottomina, jos niiltä vielä pääsisi kysymään. Ja luulenpa myös, ettei se tekstiili- tai muunkaan teollisuuden palvelukseen meneminen ole mikään onnellisuuden tai edes elämänlaadun parantumisen tae, vaan saattaa myös olla ihan päinvastoin. Jos siirtyy yhdestä kurjuudesta toisenlaiseen kurjuuteen eikä elämä ole edelleenkään palaneen puupenninkään arvoinen, niin ainoa lisäarvo on siinä että länsimainen uuvatti saa muotikuteensa halvalla.
Ja sitten tulee Finnwatch ja sanoo että älkää boikotoiko. Oli sitten olevinaan mitä watchia vain, niin pohjimmiltaan kyse on tyypillisestä länsimaisten ääliöiden höpinästä jossa luullaan että kun mennään tehtaaseen töihin raatamaan orjapalkalla hengenvaarallisissa oloissa, niin se on muka jotenkin hieno juttu ja edistää tasa-arvoa tai ainakin sitä näkemystä siitä joka näillä Finnwatcheilla ja muilla maailmanhalaajaidiooteilla on. Ei se minusta oikein tasa-arvoiselta kuulosta että naiset tekevät orjatyötä eivätkä näe perhettään kuin pari kertaa vuodessa, ja sitten jonkun paikallisen poliitikon ja bisnesmogulin hallinnoima tehdas romahtaa niskaan.
Niin että haistappas Finnwatch vittu. Ja vieläpä pitkä kuin kalossi.
Sunday, April 7, 2013
Kehu kehu hau hau
Eli nyt on luvassa sekä kehuja että haukkuja. Koska olen laajalti tunnettu positiivisesta elämänasenteestani, aloitan tietenkin kehuilla.
Coolwayn Satrincha -talvisaapikkaat ovat osoittautuneet loistohankinnaksi. Mitään kenkien aatelia nuo eivät ole (valmistusmaa on Kiina), mutta pirun hyvät siitä huolimatta: Kevyet, lämpimät ja mukavat. Erityiskomplimentit on annettava todella pitäville pohjille - näitä onkin tullut julkisten paikkojen lisäksi käytettyä myös ulkoillessa. Ja tulee varmaan käytettyä edelleen ja pitkään, sillä kevät on nähtävästi peruttu tältä vuodelta.
Homam -nimisen puulaakin valmistamat hansikkaat saavat niinikään kiitettävän arvosanan. Sietää tietysti saadakin, kun normaalihinta oli muistaakseni siinä 150 euron hujakoilla... Itse tosin maksoin noista oikein huomattavasti vähemmän. Minulla ei ikinä ole ollut puoliksikaan noin hyviä hanskoja. Pinta on huippupehmeää ja upeasti patinoituvaa nahkaa, ja vuori kashmiria.
Tilasin joskus Marcel Cerdan Heritagen... öö, mitähän housuja nämä ovat, olisivatkohan jotain collegetyyppisiä, no jotakin lököhousuja kumminkin tässä kotona ja kodin välittömässä läheisyydessä käytettäviksi kun halvalla sain. Ja ovat kuulkaas mainioita housuja nämä. Hyvin tehtyjä ja äärettömän miellyttävää materiaalia (100 % puuvillaa eikä mitään keinoshittiä). Sitäpaitsi jokainen, jolla on ollut kunnia nähdä minut hieman rennommassa vapaa-ajan asussa, on antanut hyväksyviä lausuntoja ko. vaatekappaleiden fyysisestä habituksesta.
No niin, sitten siirrytäänkin haukkujen puolelle. Ensiksi morkataan Sweet Yearsin untuvatakkia, josta tosin taisin hätäpäissäni kirjoittaa tänne jonkin puoltavankin lausunnon. No, se positiivissävytteinen kommentaari tuli annetuksi ennen toisen taskunsuun repeämistä. Koska oli helkkarin kylmä (hyvät lukijani, voitteko muistaa lähimenneisyydestä sellaista iltaa jona olisi ollut kylmä, uskon että kykenette siihen mikäli oikein pinnistätte), myös Pitkon fleksiä pitelevä käteni oli puoliksi taskussa. Sitten Pitko, tuo vähän yli viisikiloinen polvivaivainen maasto-ohjus innostui hiukan tempaisemaan ja tasku sanoi PRÄTS. Siinä se tikkaus repesi ja ryhtyi syöksemään höyheniä tavalla joka toi mieleeni Clive Barkerin novellin "In the hills, the cities". Tuon lisäksi myös takin vetoketju kanittaa oikein vittumaisesti ja untuvaa tuppaa neulosten välistä niin että tällä menolla päädyn vielä maskotiksi johonkin kanatarhaan. Ei siinä mitään, takki on kyllä muuten mukava ja lämmin, mutta kun sitä vertaa kotimaiseen Joutsen -takkiin, niin... no, ehkei pitänisi edes verrata.
Javier Canas Caramelon neulepaita nukkaantui jo muutaman käyttökerran jälkeen sellaiseen kuosiin, että minä en sitä enää päälleni pue. Nukkaantuminen ei tietenkään ole mikään ihme sillä paita on 50-prosenttisesti akryyliä ja toinen puoli on modaalia, mutta olisi se nyt vähän kauemman saanut pysyä säädyllisen näköisenä. Eipä sitten enää modaalia eikä akryyliä sisältäviä paitoja tähän huusholliin, kiitos.
Tässä olivat plussat ja miinukset tällä kertaa. Kiitos seurasta ja hyvää illanjatkoa! Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!
Coolwayn Satrincha -talvisaapikkaat ovat osoittautuneet loistohankinnaksi. Mitään kenkien aatelia nuo eivät ole (valmistusmaa on Kiina), mutta pirun hyvät siitä huolimatta: Kevyet, lämpimät ja mukavat. Erityiskomplimentit on annettava todella pitäville pohjille - näitä onkin tullut julkisten paikkojen lisäksi käytettyä myös ulkoillessa. Ja tulee varmaan käytettyä edelleen ja pitkään, sillä kevät on nähtävästi peruttu tältä vuodelta.
Homam -nimisen puulaakin valmistamat hansikkaat saavat niinikään kiitettävän arvosanan. Sietää tietysti saadakin, kun normaalihinta oli muistaakseni siinä 150 euron hujakoilla... Itse tosin maksoin noista oikein huomattavasti vähemmän. Minulla ei ikinä ole ollut puoliksikaan noin hyviä hanskoja. Pinta on huippupehmeää ja upeasti patinoituvaa nahkaa, ja vuori kashmiria.
Tilasin joskus Marcel Cerdan Heritagen... öö, mitähän housuja nämä ovat, olisivatkohan jotain collegetyyppisiä, no jotakin lököhousuja kumminkin tässä kotona ja kodin välittömässä läheisyydessä käytettäviksi kun halvalla sain. Ja ovat kuulkaas mainioita housuja nämä. Hyvin tehtyjä ja äärettömän miellyttävää materiaalia (100 % puuvillaa eikä mitään keinoshittiä). Sitäpaitsi jokainen, jolla on ollut kunnia nähdä minut hieman rennommassa vapaa-ajan asussa, on antanut hyväksyviä lausuntoja ko. vaatekappaleiden fyysisestä habituksesta.
No niin, sitten siirrytäänkin haukkujen puolelle. Ensiksi morkataan Sweet Yearsin untuvatakkia, josta tosin taisin hätäpäissäni kirjoittaa tänne jonkin puoltavankin lausunnon. No, se positiivissävytteinen kommentaari tuli annetuksi ennen toisen taskunsuun repeämistä. Koska oli helkkarin kylmä (hyvät lukijani, voitteko muistaa lähimenneisyydestä sellaista iltaa jona olisi ollut kylmä, uskon että kykenette siihen mikäli oikein pinnistätte), myös Pitkon fleksiä pitelevä käteni oli puoliksi taskussa. Sitten Pitko, tuo vähän yli viisikiloinen polvivaivainen maasto-ohjus innostui hiukan tempaisemaan ja tasku sanoi PRÄTS. Siinä se tikkaus repesi ja ryhtyi syöksemään höyheniä tavalla joka toi mieleeni Clive Barkerin novellin "In the hills, the cities". Tuon lisäksi myös takin vetoketju kanittaa oikein vittumaisesti ja untuvaa tuppaa neulosten välistä niin että tällä menolla päädyn vielä maskotiksi johonkin kanatarhaan. Ei siinä mitään, takki on kyllä muuten mukava ja lämmin, mutta kun sitä vertaa kotimaiseen Joutsen -takkiin, niin... no, ehkei pitänisi edes verrata.
Javier Canas Caramelon neulepaita nukkaantui jo muutaman käyttökerran jälkeen sellaiseen kuosiin, että minä en sitä enää päälleni pue. Nukkaantuminen ei tietenkään ole mikään ihme sillä paita on 50-prosenttisesti akryyliä ja toinen puoli on modaalia, mutta olisi se nyt vähän kauemman saanut pysyä säädyllisen näköisenä. Eipä sitten enää modaalia eikä akryyliä sisältäviä paitoja tähän huusholliin, kiitos.
Tässä olivat plussat ja miinukset tällä kertaa. Kiitos seurasta ja hyvää illanjatkoa! Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!
Wednesday, February 13, 2013
Laatunahkaa linkkimuodossa
Näitä kun tulee paljon tutkittua, niin ajattelinpa koota pikkuisen listauksen netin nahkavaatetarjonnasta. Otin mukaan vain eurooppalaisia valmistajia jotka ovat hyvässä tai vähintään asiallisessa maineessa ja joiden tuotteita voi tilata netistä. Mainittakoon että kahta poikkeusta (Karrax ja Original Flightjackets) lukuunottamatta nämä eivät ole mitään henkilökohtaisia suosituksia, koska muista minulla ei ole kokemusta. Mutta mikäli kokemuksia karttuu, raportoin niistä varmasti! Ja jos Sinulle, oi arvollinen lukijani, tulee mieleen jokin puulaaki jonka pitäisi olla mukana listalla, laita toki sen tiedot kommentteihin.
www.lewisleathers.com
Brittien ylpeys Lewis Leathers mainostaa olevansa alkuperäinen ja paras, ja monet ovat siitä asiasta aivan samaa mieltä. Lewis valmistaa pääasiassa kilpa- ja vintagehenkiseen moottoripyöräilyyn sekä autoiluun soveltuvia nahkarotseja, joista monet ovat jo kiistattomia klassikoita. Mallistosta löytyy myös suorastaan pirullisen tyylikkäät sekä traditionaaliset Universal Racer MK 1 ja MK 2 -mallit, jotka vievät ajatukset suoraa päätä 1950 -luvulle - muttei todellakaan mihinkään tanssimestoihin tai high schooliin, vaan sinne missä kura lentää ja bensa haisee! Lisäksi tarjolla on mm. ajosaappaita sekä hansikkaita. Hinnat ovat kovia, mutta niin ovat tuotteetkin!
www.aeroleatherclothing.com
Skotlantilainen Aero Leather on niinikään näitä jo miltei legendan asemaan nousseita puulaakeja. Mitä olen alan nettisivuja tutkinut, niin valituksia laadusta ei ole kuulunut... Malliston laajuus on likimain pyörryttävä ja erilaisia nahkalaatuja ja värejä on tyrkyllä varmasti riittävästi. Klassisten siviilimallien (mm. superhienot "Grizzly" -prätkärotsit) lisäksi tyrkyllä on repro-versioita Toisessa Maailmansodassa käytetyistä lentäjäntakeista - myös harvinaisempia malleja, joita muiden valikoimissa ei ole näkynyt. Eikä tarjonta rajoitu nahkatakkeihin, vaan nettisivuilta löytyy myös denim-vaatteita ja muuta perinnetietoista kudetta: neuleita, huiveja, kenkiä yms. Aeron sivuilta löytyvien uutisten mukaan tehtaan perustajat ovat joulukuussa 2012 ottaneet yrityksen jälleen hallintaansa ja antaneet kenkää edelliselle managementille, jotka olivat saaneet aikaan kaikenlaista sotkua. Nyt hommien pitäisi jälleen olla myös tuolta osin kuosissa.
www.eastmanleather.com
Niinikään Brittein saarilla tukikohtaansa pitävä Eastman on myös kiistattoman laatuvalmistajan maineessa. Se on keskittynyt 1940 -luvun lentäjäntakkeihin, mutta niiden lisäksi valikoimassa on myös pari siviilimallia sekä asusteita - mm. kertakaikkisen mainio nahkakypärä, jolla varustautuneena sopisi ohjastaa yhtä hyvin kaksitasokonetta kuin Bugattiakin. Toisin kuin monilla muilla, Eastmanin ohjelmassa on myös Luftwaffe -pilottien tunnetuksi tekemiä takkeja.
www.pegasusjackets.com
Pariisista käsin toimivan Pegasuksen mallistossa on monta mielenkiintoista ja tyylikästä tarjokasta, mm. tiukasti 1940 -luvun tyyliin valmistettava prätkärotsi, pitkä ns. gangsteritakki sekä ehdottomana helmenä supertyylikäs Luftwaffe Doppelreihiger -lentäjäntakki. Nahka- ja värivaihtoehtoja on melko lailla. Pegasus ilmoittaa hintansa dollareina, jota näiden valuuttakurssien aikana ei laskettane heille viaksi.
www.flying-jacket.com
Tämän linkin takaa löytyy ohjauspyöristään tunnettuun Moto-Lita -konserniin kuuluva englantilainen Aviation Leathercraft, joka nykyään omistaa lievästi sanotuna perinteikkään Irvin -tavaramerkin (amerikkalaisperäinen laskuvarjopioneeri Leslie Irvin suunnitteli aikoinaan ensimmäisen varsinaisen lentäjäntakin ja perusti oman tehtaan Englantiin vuonna 1926). Myös Royal Air Forcen sekä mm. poliisin kanssa yhteistyötä tekevä Aviation Leathercraft valmistaa klassisten Irvin -mallien lisäksi kokonaista leegiota muitakin lentorotseja sekä nahkakypäriä.
www.karrax.fi
Kotimainen vaihtoehto, ja helkkarin hyvä sellainen. Yours Trulyllähän on omakohtaistakin kokemusta Karraxin palvelusta (loistavaa) sekä laadusta (kts. edellinen adjektiivi), kuten blogia seuranneet saattavat muistaa. Wanhaa kunnon ajurintakkia valmistavia yrityksiä ei ole ainakaan liikaa eikä ehkä edes tarpeeksi, ja sen lisäksi Karraxin ohjelmistossa on muitakin klassisia sekä vähemmän klassisia malleja sekä miehenpuolille että naisväelle, ja lisäksi lentäjänlakkeja, kaulureita, nahkahameita, laukkuja ym. Myös tilaustyöt ovat mahdollisia. Ulkomaisiin kilpailijoihin verrattuna hinnat ovat varsin maltillisia, mikä ilolla merkille pantakoon! Se on Mate In Finland!
www.soulrevolver.com
Sielurevolverin mallistossa on vintagehenkisten rotsien lisäksi myös replikoita elokuvissa nähdyistä takeista (mm. alati suosittu "Fight Club" -malli) ja tarjontaa on sekä miehille että naisille. Takit valmistetaan Italiassa ja niitä on saatavilla myös Amazonin kautta. Olen antanut itselleni kertoa että Soul Revolver on ns. alan piireissä hyvässä maineessa, eivätkä hinnatkaan ole varsinaisesti shokeeraavia.
www.noble-house.eu
Noble Housea voinee pitää ns. budjettiluokan vaihtoehtona Aerolle ja Eastmanille. Puulaaki on kotoisin Saksasta, mutta sen rotsit valmistetaan Argentiinassa. Tyypillisempien britti- ja jenkkitakkien lisäksi Jalossa Talossa on tarjolla myös Luftwaffe -malleja, mm. tyylikkäät kaksiriviset Marseille ja Barkhorn sekä oikein perskeleen staili kokovalkoinen "Jääkarhurotsi". Lisäksi ohjelmassa on muutakin militääri- ja vintagehenkistä vaatetusta, myös kenkiä.
www.aceshighjackets.com
Ei Siis Hai! Tässä osoitteessa majailee jannu joka on ottanut elämäntehtäväkseen valmistaa mahdollisimman tarkkoja replikoita Toisen Maailmansodan RAF Irvin -takeista. Aikansa voisi tosiaan käyttää huonomminkin! Ohjelmistossa on kolme erilaista mallia. Hinnat ovat korkeammat kuin muilla, mutta sen maksamalla saakin sitten yhden ja saman kaverin alusta loppuun itse tekemän rotsin. Jos allekirjoittaneella olisi ns. sikana rahaa, tilaisin yhden kokeeksi ja kannatuksen vuoksi.
www.original-flightjackets.com
Original Flightjacketsilla (omaa sukua saksalainen Original Fliegerjacken) ei ole omaa tuotantoa, mutta se ansaitsee tulla mainituksi laajan valikoimansa vuoksi - ja siksikin, että palvelu pelasi loistavasti kun tilasin täältä Bundesluftwaffe -takin eikä itse tuotteen laadussakaan ollut nokan koputtamista. Sivuilta löytyy takkien lisäksi paljon muutakin: Kenkiä, paitoja, työvaatteita jne., mutta pääasia ovat kuitenkin nahkarotsit. Lewisin, Aeron ja Eastmanin tuotteiden lisäksi listalta löytyvät myös amerikkalaiset Cockpit USA sekä legendaarinen Schott, Messerschmitt -merkillä valmistettavat Luftwaffe -henkiset rotsit ja Erdmannin valmistama poliisitakki.
www.lewisleathers.com
Brittien ylpeys Lewis Leathers mainostaa olevansa alkuperäinen ja paras, ja monet ovat siitä asiasta aivan samaa mieltä. Lewis valmistaa pääasiassa kilpa- ja vintagehenkiseen moottoripyöräilyyn sekä autoiluun soveltuvia nahkarotseja, joista monet ovat jo kiistattomia klassikoita. Mallistosta löytyy myös suorastaan pirullisen tyylikkäät sekä traditionaaliset Universal Racer MK 1 ja MK 2 -mallit, jotka vievät ajatukset suoraa päätä 1950 -luvulle - muttei todellakaan mihinkään tanssimestoihin tai high schooliin, vaan sinne missä kura lentää ja bensa haisee! Lisäksi tarjolla on mm. ajosaappaita sekä hansikkaita. Hinnat ovat kovia, mutta niin ovat tuotteetkin!
www.aeroleatherclothing.com
Skotlantilainen Aero Leather on niinikään näitä jo miltei legendan asemaan nousseita puulaakeja. Mitä olen alan nettisivuja tutkinut, niin valituksia laadusta ei ole kuulunut... Malliston laajuus on likimain pyörryttävä ja erilaisia nahkalaatuja ja värejä on tyrkyllä varmasti riittävästi. Klassisten siviilimallien (mm. superhienot "Grizzly" -prätkärotsit) lisäksi tyrkyllä on repro-versioita Toisessa Maailmansodassa käytetyistä lentäjäntakeista - myös harvinaisempia malleja, joita muiden valikoimissa ei ole näkynyt. Eikä tarjonta rajoitu nahkatakkeihin, vaan nettisivuilta löytyy myös denim-vaatteita ja muuta perinnetietoista kudetta: neuleita, huiveja, kenkiä yms. Aeron sivuilta löytyvien uutisten mukaan tehtaan perustajat ovat joulukuussa 2012 ottaneet yrityksen jälleen hallintaansa ja antaneet kenkää edelliselle managementille, jotka olivat saaneet aikaan kaikenlaista sotkua. Nyt hommien pitäisi jälleen olla myös tuolta osin kuosissa.
www.eastmanleather.com
Niinikään Brittein saarilla tukikohtaansa pitävä Eastman on myös kiistattoman laatuvalmistajan maineessa. Se on keskittynyt 1940 -luvun lentäjäntakkeihin, mutta niiden lisäksi valikoimassa on myös pari siviilimallia sekä asusteita - mm. kertakaikkisen mainio nahkakypärä, jolla varustautuneena sopisi ohjastaa yhtä hyvin kaksitasokonetta kuin Bugattiakin. Toisin kuin monilla muilla, Eastmanin ohjelmassa on myös Luftwaffe -pilottien tunnetuksi tekemiä takkeja.
www.pegasusjackets.com
Pariisista käsin toimivan Pegasuksen mallistossa on monta mielenkiintoista ja tyylikästä tarjokasta, mm. tiukasti 1940 -luvun tyyliin valmistettava prätkärotsi, pitkä ns. gangsteritakki sekä ehdottomana helmenä supertyylikäs Luftwaffe Doppelreihiger -lentäjäntakki. Nahka- ja värivaihtoehtoja on melko lailla. Pegasus ilmoittaa hintansa dollareina, jota näiden valuuttakurssien aikana ei laskettane heille viaksi.
www.flying-jacket.com
Tämän linkin takaa löytyy ohjauspyöristään tunnettuun Moto-Lita -konserniin kuuluva englantilainen Aviation Leathercraft, joka nykyään omistaa lievästi sanotuna perinteikkään Irvin -tavaramerkin (amerikkalaisperäinen laskuvarjopioneeri Leslie Irvin suunnitteli aikoinaan ensimmäisen varsinaisen lentäjäntakin ja perusti oman tehtaan Englantiin vuonna 1926). Myös Royal Air Forcen sekä mm. poliisin kanssa yhteistyötä tekevä Aviation Leathercraft valmistaa klassisten Irvin -mallien lisäksi kokonaista leegiota muitakin lentorotseja sekä nahkakypäriä.
www.karrax.fi
Kotimainen vaihtoehto, ja helkkarin hyvä sellainen. Yours Trulyllähän on omakohtaistakin kokemusta Karraxin palvelusta (loistavaa) sekä laadusta (kts. edellinen adjektiivi), kuten blogia seuranneet saattavat muistaa. Wanhaa kunnon ajurintakkia valmistavia yrityksiä ei ole ainakaan liikaa eikä ehkä edes tarpeeksi, ja sen lisäksi Karraxin ohjelmistossa on muitakin klassisia sekä vähemmän klassisia malleja sekä miehenpuolille että naisväelle, ja lisäksi lentäjänlakkeja, kaulureita, nahkahameita, laukkuja ym. Myös tilaustyöt ovat mahdollisia. Ulkomaisiin kilpailijoihin verrattuna hinnat ovat varsin maltillisia, mikä ilolla merkille pantakoon! Se on Mate In Finland!
www.soulrevolver.com
Sielurevolverin mallistossa on vintagehenkisten rotsien lisäksi myös replikoita elokuvissa nähdyistä takeista (mm. alati suosittu "Fight Club" -malli) ja tarjontaa on sekä miehille että naisille. Takit valmistetaan Italiassa ja niitä on saatavilla myös Amazonin kautta. Olen antanut itselleni kertoa että Soul Revolver on ns. alan piireissä hyvässä maineessa, eivätkä hinnatkaan ole varsinaisesti shokeeraavia.
www.noble-house.eu
Noble Housea voinee pitää ns. budjettiluokan vaihtoehtona Aerolle ja Eastmanille. Puulaaki on kotoisin Saksasta, mutta sen rotsit valmistetaan Argentiinassa. Tyypillisempien britti- ja jenkkitakkien lisäksi Jalossa Talossa on tarjolla myös Luftwaffe -malleja, mm. tyylikkäät kaksiriviset Marseille ja Barkhorn sekä oikein perskeleen staili kokovalkoinen "Jääkarhurotsi". Lisäksi ohjelmassa on muutakin militääri- ja vintagehenkistä vaatetusta, myös kenkiä.
www.aceshighjackets.com
Ei Siis Hai! Tässä osoitteessa majailee jannu joka on ottanut elämäntehtäväkseen valmistaa mahdollisimman tarkkoja replikoita Toisen Maailmansodan RAF Irvin -takeista. Aikansa voisi tosiaan käyttää huonomminkin! Ohjelmistossa on kolme erilaista mallia. Hinnat ovat korkeammat kuin muilla, mutta sen maksamalla saakin sitten yhden ja saman kaverin alusta loppuun itse tekemän rotsin. Jos allekirjoittaneella olisi ns. sikana rahaa, tilaisin yhden kokeeksi ja kannatuksen vuoksi.
www.original-flightjackets.com
Original Flightjacketsilla (omaa sukua saksalainen Original Fliegerjacken) ei ole omaa tuotantoa, mutta se ansaitsee tulla mainituksi laajan valikoimansa vuoksi - ja siksikin, että palvelu pelasi loistavasti kun tilasin täältä Bundesluftwaffe -takin eikä itse tuotteen laadussakaan ollut nokan koputtamista. Sivuilta löytyy takkien lisäksi paljon muutakin: Kenkiä, paitoja, työvaatteita jne., mutta pääasia ovat kuitenkin nahkarotsit. Lewisin, Aeron ja Eastmanin tuotteiden lisäksi listalta löytyvät myös amerikkalaiset Cockpit USA sekä legendaarinen Schott, Messerschmitt -merkillä valmistettavat Luftwaffe -henkiset rotsit ja Erdmannin valmistama poliisitakki.
Subscribe to:
Posts (Atom)