Nahkatakkisaaga

Niin se on kuulkaas että nahkatakit ovat olleet kovassa kurssissa aina siitä lähtien kun sain ensimmäisen prätkärotsini lahjaksi mutsilta ja faijalta. Sen jälkeen niitä onkin ollut omistuksessa kymmenittäin: Prätkärotsien lisäksi hapsutakkeja, rottatakkeja, lentäjäntakkeja, pitkiä takkeja, lyhyitä takkeja ja ties minkälaisia takkeja. Punk- ja glam-aikoina niitä tuli kustomoitua itse, laiteltua niittejä ja maalailtua yms. vastaavaa.

Nykyisellään nahkarotsihegemonia on sikäli haalistunut, että muutaman viime vuoden aikana olen tykästynyt villakangastakkeihin. Ne ovat huomattavasti nahkatakkia mukavampia autolla ajaessa ja tuntuvat muutenkin luontevammilta yllä. Nahkatakki on kuitenkin edelleen suosikkini silloin kun ulkoillaan - jostain syystä en ole ikinä oppinut pitämään mistään varsinaisista retkeilykäyttöön tarkoitetuista asusteista. Teen keväiset pihatyötkin lyhyessä nahkarotsissa... No, oikein todella kylmiä talvikelejä varten on sitten Joutsenen untuvatakki, joka viimeistään viime talven "ryssän helvetti" -osaston lämpötiloissa (tai pikemminkin kylmätiloissa) maksoi itsensä takaisin ja ihan korkojen kera.

Taannoin tuli mieleeni että voisin hommata oikein kunnollisen wanhantyylisen nahkiksen, jota sopisi sitten käyttää seuraavat vuodet ja vaikka vuosikymmenet kevään sateissa ja syksyn viimoissa. Sellaista ei vain tahtonut löytyä mistään. Kauppojen vaatetelineitä useimmiten koristavat "made-in-Hindukiina" -räpellykset eivät oikein puhutelleet, joten oli alettava harkita ulkomailta tilaamista tahi Suomenmaassa teettämistä. Netissä satuin törmäämään kuviin Luftwaffe-lentäjien käyttämistä takeista, alunperin pyöräilykäyttöön tarkoitetuista lyhyistä rotseista joissa oli tuplakaulukset ja kaksirivinapitus, ja ne kiinnittivät heti huomion. (Tässä yhteydessä on tietysti mainittava että ko. lentäjät käyttivät monenlaisia muitakin takkeja, tuo malli vain näytti kiintoisimmalta). Skottilaisen Aero Leatherin valikoimista löytyi nimen "Radjacke" tunteva malli ja sellaisen tilaaminen alkoi jo vaikuttaa houkuttelevalta, kunnes päädyin kotimaisen Karraxin sivuille pällistelemään ajurintakkia. Se täytti ehdot mainiosti ja hiukan pidempänä se olisi vielä käyttökelpoisempi.

Pian selvisi että Yours Trulyn salskean ja piiskamaisen jäntevän vartalon mittojen kohtuullisuuden vuoksi ajurintakin normaalit kaavat eivät natsanneet, vaan ne oli pistettävä uusiksi. Värin kanssa tuli hiukan arpomista: Alunperin olin ajatellut ruskeaa joka olisi vielä vanhahtavampi, mutta päädyin lopulta mustaan. Koska yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat blogia, tyrkkäsin mukaan foton takista. Kiitoksia Karraxiin laadukkaasta työstä ja loistavasta palvelusta!