Hankintaa ja vyötärömittaa

Zäbädäi, sanoi entinen mies kun savupiippuun putosi. Niin sitä on vain taas kuulkaas tullut tehtyä jokusia uusia vaateostoksia joista tässä sananen. Merkillepantavaa on erityisesti se, että nyt olen pysytellyt ns. järkilinjalla - siinä määrin kun se nyt näin vinksahtaneen jannun kohdalla on mahdollista, hoho.

Jack & Jonesin pitkä, irrotettavalla hupulla varustettu syystakki sekä Sweet Yearsin lyhyt, niinikään hupullinen untuvatakki saivat kunnian liittyä varusteluettelooni. Nämähän eivät ole mitään hienostelukudetta, vaan ihan ulkoilukäyttöä varten. Molemmat olivat suoraan sanottuna halpoja jo normaalihintaisinakin ja kun päälle lätkäistiin vielä parinkymmenen prosentin alennus, niin kannatti tilata. Ensinmainittu maksoi 52 euroa ja jälkimmäinen 68 euroa. Lisäksi saapui G-Star Rawin "Jeep cap" -tyylinen lippapipo, joka on erittäin kätevä tällaiselle rillipirulle silloin kun on kylmä ja sataapi räpäskää tahi lunta, eli usein. Se kustansi 12 euroa. Ja olipa pakaasissa vielä espanjalaisen Z-Brandin molskihousut, hinta 39 euroa. Lieneekö meikäpojasta tällä vauhdilla tulossa molskifetisisti, vai onko jo tullut... Mutta minkäs teet, kun on niin pirkaleen miellyttävä ja lämmin materiaali se. Todettakoon vielä, että kaikki edellämainitut ovat todella asiallista tekoa ja varmasti vähintään hintansa väärtejä.

Erityisesti housujen kanssa on tässä ollut se tilanne, että on pitänyt aloittaa likimain nollasta. Jokunen vuosi sitten olin nimittäin sellaisessa pirunkurimuksessa, että ruoka ei maistunut ollenkaan enkä saanut nukuttuakaan. Sitten sain tuohon ongelmaan lääkityksen, ja johan rupesi syöminen ja nukkuminen sujumaan! Pikku sivuvaikutuksena paino nousta kihahti hiukan, tai tarkalleen ottaen melko paljon eli reilut (hyvinkin reilut) parikymmentä kiloa. Se on näin pienessä käppänässä jo tuntuva ja näkyvä määrä. Mutta kerrankin oli se tilanne, että suomalaiselle vartalotyypille suunnitellut housut alkoivat pysyä jalassa ilman vyötä!

Lopulta fiilis alkoi olla sen verran hyvä, että saatoin lopettaa lääkityksen. Ja vaikka ruoka upposi yhä ja unikin tuli silmään (hyi), niin paino alkoi laskea. Ja laskea. Ja laskea... Siinä se sitten laski, about vuoden kuluttua oltiin liki tuon 20 kiloa kevyempiä. Eivätkä housut enää pysyneet jalassa.