Nämä olivat ainoat Saksan Amazonissa tyrkyllä olleet syyssesongin JouGoustit, joiden ostoa ryhdyin fundeeraamaan siinä vaiheessa kun hinnat alkoivat pudota. Viimein virtuaalihintalappu sitten näytti riittävän pientä lukemaa (eli tipahdus oli suurinpiirtein 350 eurosta hiukan yli sataseen) ja laitoin tilauksen menemään.
Käytännöllisyys oli ja on näiden suhteen huomattavasti ulkonäköä tärkeämpää. Saapakset ovatkin jo ehtineet liota suomalais-ugrilaisessa kuravellissä sen verran moneen otteeseen, että ovat ns. lunastaneet paikkansa. Korkea kanta pitää huolen siitä että lahkeet eivät likaannu, pohjat eivät luista liukkaammallakaan pinnalla ja kengät ovat muutenkin vähintään riittävän jämäkkää tekoa. Jo Ghostin saappaiden kovapohjaisuudesta on toisinaan kuulunut valitusta ja on tosiasia, että mukavimmasta päästä nämä eivät ole. Painoakin on melkoisesti ja pintamateriaali on todella jäykkää. Mutta jos on kokemusta esim. kunnolla tehdyistä prätkäbootseista tai hiukan järeämmän luokan maihareista, niin kyllä näidenkin kanssa tulee toimeen. Etenkin kun tiedossa on se, että tällaiset kengät vain paranevat vanhetessaan.
Negatiivisena puolena on mainittava se, että mitkään talvisaappaat nämä eivät ole. Pikkupakkasella kyllä pärjää mainiosti, mutta varsinaisilla talvisäillä alkaa varmasti tulla äiteen villasukkia ikävä, jos pitää kovin pitkään kärvistellä ulkosalla.
Purnattakoon vielä lopuksi, että olisivat nyt siellä Jo Ghostin aivoriihessä voineet keksiä näinkin persoonallisille kulkimille hiukan värikkäämmänkin nimen kuin pelkän numerosarjan. Mitenkäs olisi ollut esim. "Brasskicker", "He-Man" tai "Armas Pazkiainen"?
No comments:
Post a Comment