Mustan lampaan nahka

Nythän ovat asiat sillä tolalla, että Costume Nationalin reippaat tytöt ja pojat nylkivät jonkun suvun mustan lampaan ja valmistivat siitä minulle talvitakin. Tämän mestarinäytteen alkuperäinen hinta YOOXissa oli 950 euroa mutta putosi siitä sitten viimein 380 euroon.

Uskaltaisinpa (ja uskallankin) väittää, että tuolla pääoman poistumalla rotsi on todellakin Hintansa Väärti. Bulkkirompetta myyvissä kaupoissa testaamani takinlipareet ja muka-spesiaalimestojen tyrkyttämät häpeälliset B3 -kopiot jäävät armotta toiseksi sekä materiaaleissa että työn laadussa. Jonkun Aeron tai Lewisin lentorotsit voisivat jo olla eri maata, mutta niinpä hinnatkin ovat toista luokkaa.

Ei tämäkään pukine silti ole mikään täydellisyyden huipentuma, vaan rutinan aihetta löytyy. Ensinnäkin kauluksen kiinnityssysteemi (joka näkyy kuvassa erittäin huonosti) on tyystin lapsellinen pikku metallitappeineen ja vastakappaleina toimivine reikineen, joissa ei ole edes minkään sortin vahvikkeita. Voipi olla että asennutan siihen vielä kunnon nepparit. Ja sitten ovat nuo ylhäällä sijaitsevat kaksi vetskaria, jotka eivät pidä sisällään pitkänomaisia "karttataskuja" eivätkä minkäänlaisia muitakaan taskuja, vaan ovat pelkät koristeet. Jos olisin jenkeistä kotoisin, käyttäisin niistä laatusanaa "gimmicky". Viimeinen valituksenaihe on se, että minkäänlaista povitaskua ei ole. Onneksi sivutaskuissa on sentään vetoketjut, joten lompuukin saa tarvittaessa niihin turvalliseen jemmaan.

Mutta oli miten oli, takki on tosi hyvin tehty ja jämäkkä olematta silti kömpelön ja painavan tuntuinen. Mitoitus on todella nafti kuten Italian tuotteissa tuppaa olemaan tapana eikä ns. ylimääräistä tilaa juuri ole. Ei tähän sonnustautuneena olisi järin mukava ohjastella Moto Guzzia tai Indian Chiefiä, mutta Allard J2X onkin sitten jo toinen juttu... Varmasti hyvä, asiallinen ja ennenkaikkea lämmin hankinta joka kestää täältä ikuisuuteen ja vain paranee käytön myötä.

Alen nus-myynnit

Jaujauu, taas on Suuren Alennusmyyntiraportin aika! Tätähän kaikki odottivat huulet sinisinä ja posket punaisina!

Ensimmäiseksi matkani suuntautui Herrainvaatehtimo-Pukuliike Citymarketin miestenvaateosastolle. Eikä kuulkaas pidä ollenkaan väheksyä Herrainvaatehtimo-Pukuliike Citymarketin miestenvaateosastoa, sillä sieltä olen tehnyt moniaita löytöjä joiden hinta-laatusuhteeseen eivät Saapasmaan designereiden kuteet yllä vaikka alennusprosentti olisi yhdeksänkymmentä! Eikä Sitari pettänyt tälläkään kertaa: Mukaan lähti yksi lyhythihainen oleilupaita about kuuden euron hintaan sekä kympin maksanut korkeakauluksinen neule. Ja siinä on vetoketjukin ja kaikki, ihan suuren maailman tyyliin! Ai niin, ja ostinhan minä vielä piponkin. Oikein suomalainen pipo suomalaiseen päähän, valmistaja joku Nevertex vai mikä se oli, hinta 15,95. Mistäs sitä koskaan tietää koska tulee pakkanen. Supertulivuori voi räjähtää vaikka huomenna ja sitten tulee monen vuoden talvi ja tuhkaa sataa taivaalta, on meinaan syytä olla varautunut mokomaan laadukkaalla pipolla.

Seuraava pysäkki oli Kappahl. Sieltäkin löytyi oleskelupaita, oikein hyvä ja sininen. Mutta Cara Fashionista ei sitten löytynytkään mitään, siellä on joskus ollut ihan asiallisia nahkarotseja mutta nyt oli vain polyuretaanirotseja, hyissatanas. Ja niin kalliita farkkuja että riitti kun niistä näki hintalapun.

Seppälästä oli tarkoitus ostaa musta T-paita koska siellä sattuu olemaan oikein helkkarin hyviä mustia T-paitoja. Ekana en kumminkaan meinannut löytää koko paitoja kun ne oli tungettu jollekin snadille hyllylle karmivanväristen riepujen välittömään läheisyyteen, jolloin aistini diskomfortoituivat. Mutta löysinpäs ne sitten kuitenkin ja pinosta yhden S-koon paidan jonka otin mukaani, hinta 12,95. Se ei kylläkään ollut minkään sortin halvennuksessa mutta niin hyvästä paidasta voi maksaa normihinnankin.

Riksun Moda Laakson miestenosasto oli muuttanut alakerrasta (ko. tila oli kokonaan suljettu) yläkertaan, kutistunut kuin entinen lintu maailmanlopun edellä ja vaikutti myös potevan keskimääräistä vakavampaa verenvähyyttä. Kauan en jaksanut siellä pyöriä vaan lähdin pois, niin kiirellä että unohdin käydä apteekissa. Mutta se nyt ei oikeastaan kuulu tähän saagaan.

Eli neljä paitaa ja yksi pipo. Paitapainotteisuus ei ollut mikään ylläri mutta snadi harmi, en minä odottanutkaan löytäväni farkkuja tai muita julkisilla paikoilla käytettäviksi sopivia housuja, mutta olisi ollut mukava saada messiin edes yhdet ns. olohousut. Niille kun on aina tarvista... Mutta ilmeisesti jossain laissa on määrätty, että Suomessa saa myydä vain mustia tai harmaita verkkareita tai collegehousuja ja sensellaisia - paitsi erittäin harvoin myönnettävällä poikkeusluvalla, jolloin tummansininenkin on sallittu. Mustat, harmaat ja sinisetkin kyllä kelpaisivat hätätilassa, mutta sitten tulee eteen koko-ongelma. S-kokoiset olohousut tuntuvat tässä maassa olevan harvemmassa kuin kanan hampaat, varsinkin jos niistä ei ole valmis maksamaan viittäkymppiä. Mihinkä hittoon ne kaikki oikein joutuvatkaan?

Semmoiset alet oli tällä kertaa, katsellaanpa sitten joulun jälkeen taas tarjontaa. Joko marmatuksen kera tahi ilman!